Esko Rahkosen kuolemasta 10 vuotta – lue suositun laulajan tarina

Luo: 05/03/2017 - 12:56

Torstaina 4.5.2017 Esko Rahkosen kuolemasta on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta. Rahkonen nousi suomalaisen iskelmäyleisön tietoisuuteen vuonna 1965 tekemällään ensilevytyksellä Syvä kuin meri. Yli 40 vuotta kestäneellä urallaan hän lunasti paikkansa suomalaisen tanssi-iskelmän huipulla niin levylaulajana kuin keikka-artistinakin.

Esko Rahkosen imago oli siisti ja kansanomaisen huoliteltu.
Kuva: 
Warner

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY


Esko Rahkonen syntyi Alatorniossa 1. elokuuta 1936. Maanviljelijäperheen poika elätti itsensä ennen laulajauraa työskentelemällä TVH:n varastonhoitajana lentokentällä, palomiehenä sekä aura-auton kuljettajana.

Leipätöiden rinnalla Rahkonen aloitti vuonna 1961 keikkailun Ilmari Alakunnaksen yhtyeen solistina. Vuosina 1961–1962  hän osallistui myös Erkki Ertaman ja Veikko Ahvenaisen järjestämiin iskelmälaulukilpailuihin. Tuloksena oli molemmissa kilpailuissa toinen sija.

Vuonna 1963 Rahkonen otti musiikkiuransa kannalta ratkaisevan askeleen jättäessään päivätyönsä varastonhoitajana ja ryhtyessään elättämään itsensä laulajana. Pitkäaikaiseksi säestäjäksi tuli uusi Domino-yhtye, jonka hän perusti yhdessä kitaristi Raimo Hastin kanssa vuonna 1963.

Samana vuonna tapahtui laulajanuran edistymisen kannalta eräs merkittävä tapaaminen rovaniemeläisellä nakkikioskilla. Rahkonen kohtasi maamme legendaarisimpiin tangosäveltäjiin lukeutuvan Unto Monosen, joka pani merkille sivutoimisen laulajan musiikillisen lahjakkuuden.

Unto Mononen johdatti Rahkosen tangon sielunmaisemaan. Kesällä 1964 Mononen järjesti Rahkoselle koelaulutilaisuuden Helsingissä Fazerin tuotantopäällikkö Toivo Kärjen luona. ”Olin niin ovela, että lauloin koko ajan Toivo Kärjen sävellyksiä”, Rahkonen totesi myöhemmin.

Taktiikka toimi, sillä noin puolen tunnin koelaulun jälkeen allekirjoitettiin jo levytyssopimusta. Rahkonen sai ensilevytystä varten harjoiteltavakseen Monosen kappaleet Yön hiljaisuudessa ja Rakkaani korvaamaton.

Viimeksi mainitusta artisti ei kuitenkaan pitänyt tarpeeksi, ja niinpä hän pyysi lauluntekijää tekemään tilalle jonkun toisen kappaleen. Mononen vastasi pyyntöön tekemällä tangon Syvä kuin meri. Ensisingle Syvä kuin meri / Yön hiljaisuudessa ilmestyi keväällä 1965.

Levystä muodostui menestys ja se oli syyskuusta joulukuuhun singlejen TOP10-myyntilistalla. Seuraava single Hiljainen kylätie / Sinunlaisesi tyttö ilmeistyi vielä samana vuonna. Ensilevytysten jälkeen keikkamäärät lisääntyivät entisestään.

1990-luvun puolivälissä Rahkonen arvioi esiintymistensä määrän olleen 1960-luvun puolivälistä alkaen keskimäärin 15–20 keikkaa kuukaudessa. Raittiina ja tunnollisena keikka-artistina hän nauttikin yleisön lisäksi myös tanssijärjestäjien suosiosta.

Vuonna 1966 Rahkoselta ilmestyi kolme singleä, joista ensimmäinen Tallinnan laulu / Erottamattomat on saavuttanut molempien levypuoliskojen osalta klassikkoaseman. Muut tuon vuoden singlet olivat Joku odottaa kirjettäsi / Odotin pitkän illan ja Ruiskukkanen / Marja.

Marja oli viimeinen Monosen tekemä laulu, jonka Rahkonen levytti lauluntekijän elinaikana. Laulu syntyi Rahkosen vieraillessa loppuvuodesta 1966 Monosen luona alkoholistien hoitolaitoksessa ja pyysi tätä tekemään laulun Marja-nimiselle naiselle. Laulu syntyi hetkessä ja Rahkonen sai sen mukaansa vierailulta poistuessaan.

Unto Mononen kuoli 37-vuotiaana kesäkuussa 1968. Vuonna 1967 Rahkoselta ilmestyi kuusi uutta singleä. Kirkkaimpana helmenä tuon vuoden singlekappaleista on jäänyt elämään Rakasta, kärsi ja unhoita. Tämän Toivo Kärjen säveltämän ja Veikko Enckellin sanoittaman kappaleen oli ennen Rahkosta levyttänyt Metro-Tytöt elokuussa 1955.

Rahkosen versio kappaleesta nousi singlemyyntilistan TOP10:iin touko- ja kesäkuuksi 1967. Muita saman vuoden levytyksiä olivat muun muassa Ritva  ja Hiljainen sade toukokuun, jotka ovat myös lunastaneet paikkansa esittäjänsä rakastetuimpien laulujen joukossa. Vuonna 1967 näki päivänvalon Esko Rahkosen nimeä kantava debyyttialbumi.

Samana vuonna artisti muutti Lahteen, jossa hän asui aina kuolemaansa saakka. Vaikka levylaulajan ura oli ollut menestyksekästä, hiipui hänen levytysvauhtinsa vuoden 1967 jälkeen. Vuosina 1968–1969 artistilta ilmestyi uusia singlejä molempina vuosina vain kaksi.

Kotiseutu pohjolassa

1970-luvulle tultaessa Rahkosen levytysvauhti hiipui entisestään. Vuosina 1970–1971 julkaistiin vain yksi single vuotta kohden. Noilta vuosilta on peräisin muun muassa levytys Kukkani lumen alla. Vuosina 1972–1973 ei julkaistu lainkaan uusia levytyksiä.

Artistin omien sanojen mukaan tämä johtui siitä, että hän uskaltautui tuomaan totuttua rohkeammin omat mielipiteensä ilmi tuotantopäällikkö Toivo Kärjelle. Studioon paluun aika koitti vuonna 1974, jolloin Rahkonen oli löytänyt levytettäväkseen kappaleen Kotiseutu Pohjolassa.

Kappale on alun perin ruotsalainen kansanlaulu Horgalåten, johon erään ruotsalaisen tanssipaikan järjestysmiehenä toiminut Ossi Oinas teki Eskon tilauksesta suomenkielisen tekstin. Rahkonen tarjosi kappaletta Fazerille, mutta Toivo Kärki ei nähnyt sille käyttöä.

Fazerin tyrmättyä kappaleen levytyssuunnitelmat hän solmi vielä samana päivänä levytyssopimuksen Jukka Kuoppamäen vuonna 1973 perustaman Satsanga Recordsin kanssa.

Jukka Kuoppamäki muistelee Rahkosta ja yhteistyötä hänen kanssaan: “Esko Rahkonen otti Satsangaan yhteyttä vuonna 1974. Hänellä oli hyvä kappale Kotiseutu Pohjolassa, jota hänen aiempi levy-yhtiökumppaninsa Finnlevy ei halunnut kuitenkaan julkaista.

Satsanga julkaisi Eskolta albumin Kaukainen kotiseutuni, josta tuli paljolti tuon hitin ansiosta kultaa myynyt menestyslevy. Tässä vaiheessa Finnlevykin muutti suhtautumistaan aiemmin levytyskelvottomaksi tuomitsemaansa kappaleeseen ja teetätti siitä Kai Hyttisellä oman version.”

“Eskolla oli hyvä vainu levytyskappaleiden suhteen. Hän oli tarkka tyylistään, hänellä oli kaunis ääni ja hän tiesi kuinka täyttää tanssiyleisön toiveet. Esko ei ryypännyt keikoilla, eikä kai juuri muutenkaan. Siihen hän oli ehkä liian pihi. Naiskauneudelle hänellä oli silmää ja vanhaa merimiesvertausta käyttäen hänellä taisi olla heila joka satamassa.”

Kuoppamäki jatkaa: “Eskon imago oli siisti ja kansanomaisen huoliteltu. Levyjen kansien stailaukset ja miljööt loi Satsangan taiteellinen johtaja Mikko Kuoppamäki. Hän myös toimi valvojana Eskon levytyksissä, jotka artisti teki omien luottomuusikoidensa kanssa Lahdessa Microvox-studiossa.”

Ensimmäistä Satsangalle tehtyä albumiaan Kaukainen kotiseutuni (1974) artisti valmisteli yhdessä yhtyeensä kanssa kuukausien ajan Lahden Microvox-studiolla. 1970-luvulla tavaramerkiksi muodostunut tango oli alkanut menettää asemiaan tanssilavoilla.

Tämä näkyi myös Satsangalle tekemässä levytystuotannossa, jossa tangot muodostivat Tangokavaljeeri-albumia lukuun ottamatta enää pienen osan albumikokonaisuuksista. Kaukainen kotiseutuni oli tyylillisesti rohkea hyppäys tanssilavaiskelmän ulkopuolelle.

Suurta yleisöä musiikkityylillinen uudistuminen kuitenkin miellytti, ja levy myi muutamassa vuodessa yli 25 000 kappaleen kultalevyrajan. Kultalevy luovutettiin artistille albumista Finlandia-talossa järjestetyssä televisioidussa Suomalainen iskelmäfestivaali 1977 -tapahtumassa 29. lokakuuta 1977.

Tangokavaljeeri

Rahkosen toinen Satsangalle tekemä pitkäsoittolevy Tangokavaljeeri ilmestyi vuonna 1975. Siinä missä edellinen albumi oli ollut tyylillisesti hajanainen iskelmälevy, kulki Tangokavaljeeri tanssilavamusiikin maailmassa.

Levyn sisältö koostuu pääosin muiden artistien aiemmin levyttämistä tangoista. Levyn nimikappale on suomennos ruotsalaisen Lars Lönndahlin vuonna 1949 levyttämästä kappaleesta Tangokavaljeren.

Suomeksi laulun levyttivät vuonna 1958 sekä Hannu Hovi, Reijo Kallio että Eino Virtanen.  Rahkosen suosio jatkui 1970-luvun edetessä vahvana ja hänestä tuli Satsanga Recordsin menestynein artisti. Suosion myötä myös levytysvauhti pysyi kiivaana.

Vuonna 1976 päivänvalon näki jo kolmas Satsanga-albumi Laaksojen laulu. Tuloksena oli jälleen menestyslevy. Albumi teki tasaisesti kauppansa vuosien ajan. Eri lähteiden mukaan levyn myyntimäärät ylittivät reippaasti 25 000 kappaleen kultalevyrajan ja kyseessä on artistin kautta aikain myydyin albumi.

Koska Satsangan toiminta loppui 1970-luvun lopulla, jäi tästä albumista kuitenkin myöntämättä artistille kultalevy.

Kappaleista erityisesti Kaunis maa nousi suureen suosioon ja laulaja esitti sitä vielä kymmeniä vuosia levytyksen jälkeenkin säännöllisesti keikoillaan. Vaikka lainakappaleet muodostivatkin merkittävän osan levytysohjelmistosta, tuli artistista entistä tarkempi laulujen alkuperän suhteen.

Laaksojen laulu -albumista alkaen 1970-luvun levyillä ei ollut enää sijaa kuin korkeintaan parille käännöskappaleelle. Kyse ei ollut sattumasta, vaan artisti sisuuntui suomalaisten lauluntekijöiden puolesta siitä, että 1970-luvun ilmapiirissä käännösiskelmät nostettiin ylimpään arvoon ja kotimaista alkuperää olevat kappaleet puolestaan olivat monien silmissä kakkoskastin tekeleitä.

Vuonna 1977 ilmestyi albumi Paljon sanomatta jää. Levyn nimikappale on Jukka Kuoppamäen sävellys ja sanoitus, jonka Rahkonen itse levytti vuonna 1971.  Artistin viimeiseksi Satsangalle tekemäksi levyksi jäi vuonna 1978 julkaistu pitkäsoitto Askel sydämeen.

Siinä missä edellisten levyjen sisältö koostui lähes yksinomaan lainakappaleista, ei tämä albumi sisältänyt kuin kolme muiden artistien aiemmin levyttämää kappaletta.

Rahkosen viimeiseksi Satsangalle tehdyksi levytykseksi jäi loppuvuodesta 1978 singlenä julkaistu foksi Elokuun tyttö. Omien albumien teon ohella hän osallistui vuosina 1974–1978 ahkerasti myös Satsangan julkaisemien eri esittäjien kokoelmien tekoon, joille hän levytti muun muassa omia versioitaan päivän hiteistä.


Esko Rahkonen sai taiteilijaeläkkeen vuonna 2002.
Kuva:Warner

Kaiken kaikkiaan Rahkonen levytti Satsangalle neljän vuoden aikana lähes 90 laulua.  Samaan aikaan hän teki levytyksiä myös Mellow-levymerkille, joten 1970-luku oli hänelle studiotyön suhteen kiireistä aikaa.

Levytysten teon rinnalla hän eli aktiivista keikka-artistin arkea. Esiintymiset kattoivat koko maan ja hän teki myös vuosittain Lapin kiertueen synnyinseuduilleen. Suomen lisäksi hän esiintyi ahkerasti myös Ruotsissa, jossa saavutti suuren suosion ruotsinsuomalaisten keskuudessa.

Myöhemmät vuodet

Esko Rahkosen  levytysura jatkui monikansallisen CBS Recordsin artistina, jolle hän levytti vuosina 1979–1982 albumit Koska tulla saan (1979), Rakkauden polkuja (1980) ja Yksinäiset yhteen (1982).

Tämän jälkeen hän levytti vielä Ensio Musicille albumin Teille elämästä laulan (1984), jonka myötä hän hiljensi muutamaksi vuodeksi sekä levytys- että esiintymisvauhtiaan. 1980-luvun lopulla Rahkonen aloitti yhteistyön Tatsia-yhtiön kanssa.

Ensimmäisenä albumina ilmestyi Kotikylän poika (1989) ja viimeiseksi jäi vuonna 2005 julkaistu Elämän juhlaa, jolla juhlistettiin Rahkosen 40-vuotistaiteilijajuhlaa. Esko Rahkonen oli tanssilavojen hiljainen puurtaja, joka saavutti yleisönsä arvostuksen, mutta joka jäi julkisuudessa monia kollegoitaan vähemmälle huomiolle.

Yhteiskunnan suunnalta artisti sai vuonna 2002 tärkeän kunnianosoituksen elämäntyölleen, kun hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hyväkuntoiseksi ja virkeäksi kuvailtu Esko Rahkonen kuoli yllättäen 4. toukokuuta 2007 Tampereella. Paria päivää aiemmin hänelle oli suoritettu ohitusleikkaus.

Rahkonen oli kuollessaan 70-vuotias. Perinnöksi hän jätti noin 400 levytystä ja lukuisia unohtumattomia muistoja esiintymisistä, joita hänelle kertyi urallaan noin 7000. Vain hieman ennen kuolemaa hänestä julkaistiin Lea Häyrisen kirjoittama elämäkertakirja Laulajan tie (2006).

Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo kirjoittavat vuonna 1986 ilmestyneessä Iskelmän kultaisessa kirjassa seuraavasti:

On tuntijoita, jotka pitävät Esko Rahkosta tavallisuudessaan kaikista tangolaulajista aidoimpana. Ehkä niin. Joka tapauksessa hän on yksi niitä laulajia, jotka tangojen avulla pääsivät kiinni musiikkiin ammattina ja jotka eivät sen koommin ole tältä linjalta kauas poikenneet, olkoonkin että valssien ja humpan lisäksi ohjelmistoon on varovasti ilmaantunut sellaisia beat-rytmejä jotka hänen yleisönsä hyväksyy. Jos Esko Rahkosen pehmeähkössä äänessä on tiettyä värittömyyttä, tämä ei tee hänen äänestään mielenkiinnotonta, vaan nimenomaan vilpittömän. Hän on tavanomaisuudessaan yhtä suomalainen ja hyvä asia kuin ruisleivän puolikas ja lasi maitoa.

 

Osallistu keskusteluun!