Jugendtalot tarinoivat

Luo: 06/04/2013 - 11:15

Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilään Bruce J. Oreckin vaimo Cody Oreck ihastui uuden kotikaupunkinsa Helsingin vanhoihin jugend-rakennuksiin. Hän kokosi Suomen hienoimpia julkisivuja, rappukäytäviä ja sisustuksia kirjaan, johon kuvat otti romanialainen valokuvaaja Octavian Bâlea.

Villa Johanna, 1906, Laivurinkatu 23-25, Helsinki. Arkkitehti Selim A. Lindqvist.
Kuva: 
Octavian Bâlea

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Syksyllä 2009, kun presidentti Barack Obama oli lähettänyt Bruce J. Oreckin Helsinkiin Yhdysvaltain suurlähettilääksi, Cody ryhtyi tutustumaan uuteen kotikaupunkiinsa. Puut olivat juuri vaihtamassa väriään, kun Laivurinkadulla sijaitseva Villa Johanna pysähdytti Codyn. ”En ole koskaan tainnut nähdä näin vaikuttavaa taloa”, hän ajatteli.

Katuja kävellen hän löysi enemmän ihastuttavaa arkkitehtuuria kuin vastaavankokoiselta alueelta useimmista maailman kaupungeista. Ajatus kirjasta syntyi, kun Cody Oreck tapasi eräänä päivänä sattumalta lahjakkaan nuoren romanialaisvalokuvaajan Octavian Bâlean, joka Oreckin tavoin ihaili suomalaista jugendtyylin arkkitehtuuria. Kahden ulkomaalaisen keskustelu johti kolmen vuoden yhteistyöhön ja kirjaan, jossa Cody Oreck perustelee rakkauttaan Suomeen seuraavasti:

”Miksi rakastan Helsinkiä ja Suomea niin paljon? Olen asunut Pariisissa, New Yorkissa, New Orleansissa, Lafayettessa, Louisianassa ja Boulderissa Coloradossa – ne ovat kaikki omalla tavallaan hienoja kaupunkeja. Olen matkustanut kaikkialla maailmassa. Mikä täällä on niin erityistä? Ehkä se, että tämä kaupunki avautuu niin hitaasti. Täällä ei ole yhtä ainutta todella hienoa kaupunginosaa. Ei yhtäkään ’täydellisen päivän’ reittiä.


Villa Anna, Linnankoskenkatu 8, Porvoo. Arkkitehdit Grahn, Hedman ja Wasastjerna.
Kuva: Octavian Bâlea

Ja se miten olennaisesti tarinankerronta liittyy tämän maan kehitykseen ja sitä seuranneeseen modernismin syntyyn. Ja tietysti tämä ilmasto. Ja valo. Aamun virkku tai illan torkku, täällä jokaisella on mahdollisuus nähdä auringon nousevan tai laskevan jonakin vuodenaikana. Silti se tuntuu aina yhtä sykähdyttävältä, sillä päivät muuttuvat nopeasti ja vuodenajat ovat toistensa vastakohtia. Tämä kaupunki ei koskaan näytä samalta. Ja rakennukset, jotka ovat kuin suoraan satukirjan sivuilta. Ne kertoivat – ja kertovat edelleen – tarinaa. Tarinaa siitä mikä on mahdollista. Tarinaa sääntöjen rikkomisesta. Tarinaa huumorintajusta, kiintymyksestä ja rohkeudesta.

Ja suomalaiset itse – ihmisten suhteen en kuitenkaan halua tehdä yleistyksiä. Sen tiedän, että olemme täällä saaneet kokea suurenmoista vieraanvaraisuutta ja sydämellisyyttä.”


Liekki-ryijy, suunnitellut Akseli Gallen-Kallela, 1900, Hvitträsk, Kirkkonummi.
Kuva: Octavian Bâlea

Octavian Bâlea käyttää kuvatessaan mieluummin perinteistä filmiä kuin digitaalikameraa. Perinteinen filmi tallentaa hänen mukaansa valon vivahteet pikseleistä koostuvia kuvatiedostoja paremmin.

Osallistu keskusteluun!