Kun lamppu sammuu

Luo: 12/07/2012 - 02:19

Haluaisin olla sammakko. Tai edes simpanssi. Sammakot eivät nimittäin nuku ensinkään, kuten eivät salamanterieläimetkään.

Simpanssit taas pärjäävät vain parin tunnin unilla vuorokaudessa, kuten luontotoimittaja Juha Laaksonen opettaa mainiossa kirjassaan Käsiä pesevä kärpänen. Itse olen koko aikuisikäni yrittänyt venyttää hereilläoloani, onnistumatta siinä kuin hetkittäin. Yliopiston pääsykokeeseen valmistautuessani aloitin lukusaliaamuni mustikkakeittokupilla, joka oli täynnä murukahvijauhoa. Lusikka jäi kahvisementissä seisomaan pystyyn. Urheilin lukusalin läsnäolotuntien määrällä sen sijaan, että olisin yrittänyt oppia parhaiten. Univelkaa kertyi ja lopulta muistan heränneeni keskellä päivää, poski pääsykoekirjalla, viisi kitkerää, sulamatonta kofeiinitablettia kieleni päällä.

Sekä Napoleonin että Hitlerin kerrotaan tulleen toimeen neljällä tunnilla unta, ja hehän vasta ehtivätkin saada aikaan. Kadehdittavaa! Kumpaakin herraa voinee hyvällä omallatunnolla kutsua pedoksi. Mutta jos heitä vertaa muuhun eläinkuntaan, vähäinen unentarve on saalistajilla poikkeavaa. Lyhyt ja herkkä uni kun on tyypillistä alati hengenvaarassa oleville saaliseläimille. Oravan ja lepakon kaltaiset pedot taas saattavat vedellä päivittäin hirsiä jopa 14 tuntia.

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Meitä ihmisuroksia syytetään usein aiheesta liian hyväunisiksi, varsinkin niin sanotun intiimin hetken jälkeen. Oli kohtaaminen ollut kuinka intohimoinen tahansa, me miehet usein urvahdamme pian unten maille. Ihmisnaaraita, sivistyneemmin naisia, se ymmärtääkseni kismittää. Jälkiromantiikkaa ovat lie vailla. Oma ukko tuntuukin erityisen törpöltä, kun ei edes sen vertaa voi yrittää aktin jälkeen.

Lohdutukseksi daameille ja synninpäästöksi ukkeleille voin paljastaa seksin jälkeisen uinahtamisen olevan ihmisuroksille ihan lajityypillinen ominaisuus.

Ensinnäkin, käytännön syistä johtuen intiimit kohtaamiset tapahtuvat usein öisin, sängyssä ja jopa pimeässä. Vaikka työnjaossa on toki poikkeuksia, mies on usein se enemmän fyysisiä ponnistuksia tekevä osapuoli.

Kyllähän sellainen yhdistelmä väsyttää. Tutkimusten mukaan lauetakseen ihmisen tulee irrottautua peloistaan ja ahdistuksistaan. Tämä vaatii rentoutumista ja voi olla siten yhteyksissä tapahtumaa seuraavaan nukahtamiseen.

Kolmantena on vielä biokemiallinen selitys. Tutkimusten mukaan mies vapauttaa ilonhetkellään aikamoisen cocktailin aivokemikaaleja ja hormoneja.

Ne paitsi väsyttävät, myös antavat miehelle tunteen tyydytyksestä ja palautumisajasta mahdolliselle seuraavalle kierrokselle.

Hormonitasot myös selittävät, miksi miehet ovat uneliaampia toisen kanssa harjoitetun yhteishetkensä kuin soolosuorituksen jälkeen. Vielä tuntemattomasta syystä yhteispaini vapauttaa nelinkertaisen määrän hormoneja itsenäiseen laukaisutyöskentelyyn verrattuna. Intiimihetkien vapauttamat aivoaineet vähentävät stressiä, mikä myös rentouttaa ja nukuttaa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan miesten jälkiuneliaisuus on tärkeä parinmuodostusta edistävä evoluution jekku. Sen sijaan, että oman elämänsä casanovat lähtisivät välittömästi kaatonsa jälkeen uusiin lisääntymiseikkailuihin, he uinahtavatkin senhetkisen kumppaninsa kainaloon. Tiedä vaikka jäisivät siihen, sillä aivoista aktissa vapautuvat aivoaineet ovat paitsi unettavia, myös parinmuodostusta edistäviä.

Niiden, joita miehen äkillinen aktin jälkeinen kuorsaaminen ärsyttää, on hyvä myös muistaa, että asiat voisivat olla huonomminkin. Tuoreehkon, kymmenestä tuhannesta brittimiehestä tehdyn tutkimuksen mukaan 48 prosenttia herroista on nukahtanut jopa aktin aikana.

Rakkaat naiset! Vaikka se hetkittäin teitä harmittaakin, niin olkaa kiitollisia tästä meidän miesten unisesta lajiominaisuudesta. Kainaloon nukahtaminen on itse asiassa romanttisinta, mitä mies voi tehdä.

Tarkemmin ajatellen sellainen petoeläimen unimäärä olisikin luksusta. Ah, jos saisikin ja voisikin nukkua yli puolet vuorokaudesta, kuten orava! Edes viikon vuodessa!

Osallistu keskusteluun!