Letkeyttä lonkkiin

Luo: 03/25/2015 - 11:00

Lonkan tekonivelleikkaus tuo vuosittain tuhansille eurooppalaisille uutta potkua elämään.

Sonia Clasonin oikeaan lonkkaan vaihdettiin tekonivel jo kymmenen vuotta sitten. Nyt hän on 72-vuotias ja nauttii täysin rinnoin aktiivisesta elämästä.
Kuva: 
Susanne Kronholm

LASTENHOITAJA SONIA CLASONIN lonkkaongelmat alkoivat hänen lähestyessään kuuttakymmentä. ”Tunsin nivustaipeen alapuolella jomottavaa kipua aina tanssiessani, ja kipu paheni vähitellen”, Ruotsin Tyresössä asuva Sonia kertoo. Ennen pitkää hän alkoi ontua. ”Siinä vaiheessa kipu oli jo jatkuvaa ja tuntui silloinkin, kun olin paikallani. Erityisen vaikeaa oli öisin, kun olisi pitänyt nukkua.”

Sonialla oli nivelrikko, jossa nivelten pintaa peittävä sileä rusto alkaa vanhemmiten rappeutua ja luut pääsevät hankaamaan toisiaan vasten. Se aiheuttaa nivelissä kipua ja jäykkyyttä ja heikentää liikuntakykyä. Joillakin vaiva on lievä tai satunnainen, mutta toisilla vaikea. 60 ikävuoden jälkeen arviolta 18 prosenttia maailman naisista ja melkein 10 prosenttia miehistä kärsii nivelrikosta. Länsi-Euroopassa sairastuu neljännes kaikista yli 65-vuotiaista, ja heistä 80 prosentilla vaiva vaikeuttaa liikkumista. Sonialla oli vaikea nivelrikko lonkkanivelessä, joka on yksi yleisimmin rappeutuvista nivelistä.

Innokkaana golfin harrastajana Sonia halusi jatkaa pelaamista, vaikka hän joutui lopulta vuokraamaan golfauton pystyäkseen liikkumaan kentällä. Kipulääkkeet eivät juuri auttaneet, eivätkä kortisonipiikit, ja lopulta Sonia joutui ottamaan myös masennuslääkkeitä, kun hän ei päässyt ulos niin usein kuin olisi halunnut. ”Sosiaalista eristymistä on vaikea hyväksyä.”

Vuonna 2004 Sonia sai tekonivelen. Kahden viikon kuluttua hän uskaltautui jo sauvojen varassa ulos ja jopa tunnin mittaiselle bussi- ja metromatkalle kotoa fysioterapiaryhmään, jossa tekonivelpotilaat treenasivat yhdessä musiikin tahtiin kahdesti viikossa. Nyt 72-vuotiaana hän ei voisi olla paremmassa kunnossa. Kesäisin hän golfaa, talvisin keilaa. Lisäksi hän käy pari kertaa viikossa aerobicissa. ”Pystyn kävelemään tuntematta kipua, golfaamaan ja nukkumaan”, Sonia kertoo. ”Sain todellakin elämäni takaisin.”

SUOMESSA TEHTIIN vuonna 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 10 000 lonkan tekonivelleikkausta. Koko Euroopassa asennetaan joka vuosi tekonivel noin 800 000 potilaalle, ja toimenpide onkin yksi yleisimmistä. Määrä kasvaa vuosittain 15 prosentilla, koska väestö vanhenee ja tekonivelet auttavat todistetusti ikäihmisiä pysymään terveinä ja aktiivisina. Joissakin maissa lonkan tekonivelleikkauksien määrä on kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti. Esimerkiksi Tanskassa operaatioita tehtiin vuonna 2010 peräti 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2000, ja Espanjassa niiden määrä kasvoi kymmenessä vuodessa 25 prosenttia.

Useimmat lonkan tekonivelleikkaukset onnistuvat yhtä hyvin kuin Sonia Clasonin tapauksessa ja mahdollistavat itsenäisen elämän. ”Potilaiden ei tarvitse hakeutua palvelutaloon”, painottaa Werner Siebert, saksalaisen Marburgin yliopiston professori ja Kasselissa sijaitsevan ortopedisen Vitos-klinikan lääketieteellinen johtaja. ”He voivat asua kotona ja elää mukavasti.”

Lonkan tekonivelleikkaus onkin nykyään yksi yleisimmin onnistuvista operaatioista. Tutkimusten mukaan yli 90 prosenttia tekonivelistä kestää vähintään kymmenen vuotta, ja monet kestävät paljon pidempään. Ne, jotka saavat tekonivelen noin 75-vuotiaana, kuolevat 90 prosentin todennäköisyydellä ennen uusintaleikkauksen tarvetta. Kuten johtava britannialainen lonkkakirurgi John Timperley sanoo: ”Lonkan tekonivel kestää toivon mukaan parhaimmillaan 20–40 vuotta.”

YLEISIN SYY lonkan tekonivelen tarpeeseen on nivelrikko. ”Vaikuttaa siltä, että siihen liittyy sukurasite”, Exeterissä työskentelevä John Timperley toteaa. Muita syitä voivat olla lonkkamurtuma, nivelreuma, joka on tulehduksellinen autoimmuunitauti, hoitamaton synnynnäinen lonkkaniveldysplasia eli lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa lonkkamalja ja reisiluun pää eivät sovi yhteen, tai jopa liiallinen alkoholinkäyttö, joka voi johtaa reisiluun pään nekroosiin eli kuolioon.

Tekoniveliä tarvitsevat usein myös ne, jotka joutuvat työssään nostamaan painavia esineitä tai joiden urheilulajeissa niveliin kohdistuu toistuvasti iskuja tai kiertoa.

Teurastajamestari Michael Reardon-Harman Englannin Glastonburysta kuului molempiin ryhmiin. Nyt 77-vuotias eläkeläinen heitti nuorena kiekkoa kansallisella tasolla ja pelasi ammattijalkapalloa, ja työssään hän nosteli ja kantoi raskaita ruhoja. Ei siis ollut mikään ihme, että hän tarvitsi kymmenen vuotta sitten molemminpuolisen lonkkaleikkauksen. ”Olin yksinkertaisesti kuluttanut niveleni loppuun”, hän sanoo. ”Ennen leikkausta pystyin hädin tuskin kävelemään.”

Michael on toimenpiteeseen enemmän kuin tyytyväinen. ”Lopputulos on uskomaton”, hän sanoo. ”Käyn salilla, nostelen multasäkkejä kasvihuoneessa, heilutan lapiota puutarhapalstalla ja esimerkiksi tänä aamuna kävin kolmen kilometrin lenkillä. Elämä on ihanaa.”

Kipulääkkeet, liikunta ja ylipainoisella myös muutaman kilon painonpudotus saattavat lievittää lonkkavaivoja väliaikaisesti. Jos ne kuitenkin haittaavat päivittäisiä askareita, liikkumista ja nukkumista, on aika puuttua tilanteeseen kirurgisesti.

Täydellisessä lonkkaleikkauksessa kulunut nivel korvataan yleensä kokonaisella tekonivelellä, jonka osat voivat olla muovia, keraamia tai metallia. Varsiosa voi esimerkiksi olla metallia ja kuppi muovia (polyeteeniä). Kuppi kiinnitetään lantioon ja varsiosa reisiluuhun, ja varren pallomainen pää sopii kuppiin.

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Osat liimataan luustoon usein luusementillä, joka on akryylimuovia. ”Menetelmä sopii hyvin etenkin iäkkäille potilaille, joiden luusto ei ole enää yhtä vahva kuin ennen”, Werner Siebert toteaa. ”Sementti kovettuu nopeasti, ja potilas pystyy aloittamaan kävelyharjoitukset parissa päivässä.”

Lonkan tekonivelleikkaus ei ole enää vaikea ja vaarallinen toimenpide, vaan rutiinioperaatio, joka kestää vain pari tuntia. Parhaimmillaan sairaalasta pääsee kotiin muutamassa päivässä.

Pierrette Tual ranskalaisesta Toursin kaupungista lykkäsi lonkkaleikkaustaan mahdollisimman kauan, koska hän oli sairaan kumppaninsa omaishoitaja. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut aikaa leikkaukseen ja siitä toipumiseen.

”Siinä joutuu kuitenkin tutkimuksiin ja kuvauksiin ja vaikka mihin, eikä minulla ollut aikaa ajatella itseäni”, nyt 87-vuotias Pierrette selittää. Lopulta vaiva kuitenkin vaikeutti kävelemistä niin paljon, ettei leikkausta voinut enää lykätä. Pierrette yllättyi, kun hänet päästettiin kotiin jo viikon kuluttua, ja vaikka hänen piti olla varovainen liikkuessaan ja istuessaan, ettei uusi lonkka mennyt sijoiltaan, hän ei tarvinnut edes fysioterapiaa. ”Leikkaus olikin nopea juttu”, hän sanoo.

Nyt, kahdeksan vuotta leikkauksen jälkeen, Pierrette kävelee ja hoitaa puutarhaa aktiivisesti. Hänen tyttärensä Fabienne vitsaileekin, että nivel saattaa kulua loppuun ennen aikojaan eikä kestäkään 15 vuotta, niin kuin oli tarkoitus.

LÄÄKETIETEEN KEHITYS on tehnyt lonkkaleikkauksista entistä turvallisempia ja parantanut onnistumisprosenttia. Vyötäröstä alaspäin turruttava selkäpuudutus yleistyy koko ajan eikä nukutusta tarvita. Verenvuoto leikkauksen aikana on vähäisempää, kipulääkkeitä tarvitaan vähemmän ja jalkojen ja keuhkojen verihyytymäriski on pienempi kuin ennen.

Hyytymiä tulee kuitenkin yhä kolmelle prosentille lonkkapotilaista. Muita riskejä ovat kuolema kolmen kuukauden kuluessa (alle prosentti), uuden nivelen sijoiltaanmeno (alle kaksi prosenttia) sekä tulehdus, jonka vaara voidaan minimoida antibiooteilla leikkauksen yhteydessä. Nykyään jopa kiinnityssementti voidaan kyllästää antibiooteilla.

Myös leikkaustekniikka on kehittynyt, vaikka parannuksia on joskus saavutettu yrityksen ja erehdyksen kautta. Muutama vuosi sitten alettiin käyttää mahdollisimman suppealta alueelta kudoksia vaurioittavaa tekniikkaa ja tekonivelleikkauksia tehtiin kymmensenttisen viillon kautta. Tulokset olivat kuitenkin huonompia kuin laajassa leikkauksessa, koska kirurgit eivät nähneet, mitä tekivät, ja saattoivat vahingoittaa sisäisiä kudoksia. ”Instrumentit ovat kuitenkin parempia kuin ennen, ja viilto on nykyään noin 12-senttinen”, John Timperley kertoo. ”Sen mittaisen viillon kautta pystyy jo tekemään erinomaista jälkeä.”

Viime vuosina ovat puhuttaneet myös kokometallinivelet, koska niitä on jouduttu uusimaan paljon nopeammin kuin muista materiaaleista tehtyjä niveliä. Joissakin tapauksissa niistä on lisäksi irronnut verenkiertoon kulumajätettä, mikä on aiheuttanut kudosvaurioita ja herättänyt kysymyksiä raaka-aineen pitkäaikaisista vaikutuksista potilaan terveyteen. Nykyään kokometalliniveliä ei juuri asenneta iäkkäille potilaille. Niiden sijasta käytetään perusteellisesti tutkittuja metalli-muovi-, keraami-keraami- ja keraami-muoviniveliä.

”Leikkaukseen liittyy tietysti aina riskejä”, sanoo Gösta Ullmark, ortopedisen kirurgian professori Gävlen sairaalan ja Uppsalan yliopiston yhteistyöyksiköstä. ”Mutta jos lonkkaa joudutaan operoimaan uudelleen, myös uusintaleikkaus- ja nivelenvaihtomenetelmät ovat kehittyneet viime vuosina.”

Myös Werner Siebert suhtautuu uusintaleikkauksiin myönteisesti. ”Nekin ovat rutiinitoimenpiteitä, ja niitä tarvitaan yleensä vain silloin, jos nivel irtoaa.”

MITÄ TERVEEMPI OLET ennen leikkausta, sitä parempi. Hyvä yleiskunto pienentää komplikaatioiden riskiä ja lyhentää toipumisaikaa. Normaalipainosta, tasapainoisesta ruokavaliosta ja jalkojen ja lantion alueen hyvästä lihaskunnosta on hyötyä. Sama pätee silloinkin, kun haluaa vanhetessaan välttää lonkkaongelmia. Philip Conaghan, joka on tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin erikoistunut Leedsin yliopiston professori ja Britannian nivelyhdistyksen lääketieteellinen neuvonantaja, suosittelee vesiliikuntaa. ”Vedessä käveleminen voimistaa lantion alueen lihaksia todella tehokkaasti.”

Lonkan tekonivelleikkaukselle ei ole yläikärajaa, kunhan potilas on hyvässä kunnossa. Werner Siebertin vanhin potilas oli 103-vuotias. Hän oli haaveillut lonkkaleikkauksesta jo 101-vuotiaana, mutta vaimon mielestä hän oli ollut liian vanha leikattavaksi. Jäätyään leskeksi potilas oli palannut Siebertin luokse. Leikkaus onnistui erinomaisesti.


METALLI-METALLINIVEL: MIKÄ MENI PIELEEN?

Britanniassa metalli-metallinivelet kyseenalaistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2010, kun kansallisen leikkausrekisterin tiedoista paljastui, että 13,6 prosenttia metalli-metallinivelistä petti jo seitsemän vuotta leikkauksen jälkeen, kun muista materiaaleista valmistetuilla nivelillä vastaava luku oli alle viisi. Ongelmia aiheuttivat etenkin sellaiset nivelet, joiden varren pää oli sijoiltaanmenon estämiseksi muotoiltu suureksi. Joissakin tapauksissa elimistöön oli päässyt suuria määriä kromi- ja kobolttihiukkasia.

Yli 100 000 eurooppalaisella on metalli-metallinivel. CE-merkintä on valmistajan ilmoitus siitä, että tuote täyttää sitä koskevat Euroopan unionin vaatimukset, mutta huteran valvonnan takia valmistajat saattavat saada markkinoille tuotteita, joille ei ole tehty kattavia kliinisiä tutkimuksia. Tuotteen arvioija saattaa olla kaupallinen toimija, ja jos katsotaan, että uusi tuote on samanlainen kuin jokin aiemmin CE-merkinnän saanut markkinoilla jo oleva tuote, uusi saa merkinnän helposti.

EU on kuitenkin kiristämässä säädöksiä. Vuoteen 2020 mennessä jokainen tekonivelpotilas saa kortin, jossa selvitetään tarkasti nivelen rakenne ja mahdolliset haittavaikutukset. Euroopan kuluttajajärjestö BEUC haluaisi kuitenkin mieluummin keskitetyn järjestelmän riskialttiiden terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden arvioimiseksi, ja järjestön toiveiden mukaan kliinisten tutkimusten taso pitäisi arvioittaa asiantuntijoilla eikä kaupallisilla toimijoilla.

Kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä Euroopan komission tiedekomitea kehottaa välttämään metalli-metallinivelten käyttöä tietyissä potilasryhmissä ja suosittelee vuosittaista tarkastusta niille, joiden metalli-metallinivelessä on suuripäinen varsi.

HARKITSETKO LONKKALEIKKAUSTA?

MISSÄ LEIKKAUKSIA TEHDÄÄN? Meillä Suomessa lonkkaleikkauksia tehdään sekä kunnallisesti että yksityisesti. Kunnallisella puolella jonot ovat pitkiä, mutta hoitotakuun mukaan leikkaukseen on kuitenkin päästävä viimeistään puolen vuoden kuluttua siitä, kun sen tarve on todettu. Tarpeen toteaa erikoislääkäri eli ortopedi, jonka vastaanotolle terveysaseman lääkäri antaa lähetteen. Yksityisellä puolella leikkaukseen saattaa päästä hyvinkin nopeasti, mutta se maksaa yli 10 000 euroa.

MISTÄ SAAN TIETOA? Internetissä antavat luotettavaa tietoa muun muassa Suomen Nivelyhdistys (www.nivel.fi), Suomen Reumaliitto (www.reumaliitto.fi) ja Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjasto (www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti). Apua tarjoavat myös sairaaloiden ja yksityisten lääkärikeskusten julkaisut, kuten HUS:n Peijaksen sairaalan Lonkan tekonivelleikkaus – opas potilaalle (www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/ortopedia/tekonivelkirurgia/Documents/lonkan_tekonivelleikkaus_potilasopas_painoon.pdf). 

Osallistu keskusteluun!