Toimittajamme hukkasivat tahallaan yhteensä 192 lompakkoa Euroopan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Intian kaupunkeihin. Jokaisen lompakon sisältä löytyi nimi ja puhelinnumero, kuva perheestä, alennuskuponkeja, käyntikortteja ja 40 euron edestä käteistä. Valitsimme 16 kaupunkia, joista kuhunkin pudotimme mukamas vahingossa 12 lompakkoa. Jätimme lompakot puistoihin, ostoskeskusten lähelle ja jalkakäytäville. Sitten jäimme seuraamaan, mitä tapahtui. Tutkimuksemme ei ole kattavan tieteellinen vaan pikemminkin tosielämän rehellisyystesti. Jokainen lompakko kertoi tarinan häikäilemättömästä pitkäkyntisyydestä, omatunnon kanssa kamppailusta tai sydäntä lämmittävästä rehellisyydestä. Välillä tulokset pääsivät yllättämään.
Sietäisitte hävetä
Aurinkoinen päivä Lissabonissa huhtikuun lopulla. Kuusikymppinen pariskunta on kävelyllä upean 1500-luvulla rakennetun Casa dos Bicosin edustalla, kun he äkkäävät lompakon oliivipuun juurella. He nostavat lompakon maasta, kurkistavat sen sisään ja soittavat saman tien löytämäänsä puhelinnumeroon. Reader’s Digestin toimittajat tapaavat rehellisen kaksikon ja käy ilmi, että he ovat turisteja Hollannista! Kahden päivän aikana ympäri Lissabonia pudotetuista lompakoista tämä oli ainut, joka palautettiin. Loput yksitoista katosivat rahoineen kaikkineen.
Madrid ja Praha sijoittuivat niin ikään rehellisyysasteikon jumbosijoille, sillä Madridissa lompakoista palautettiin kaksi ja Prahassa kolme. Lissabonin tapaan yksi Madridissa lompakon palauttaneista ei edes ollut maan syntyperäinen asukki.
”En voinut pitää lompakkoa, joka kuuluu jollekulle toiselle”, kertoi 22-vuotias Lena Jansen toimittajillemme. ”Minulta on varastettu kukkaro monta kertaa, ja se on todella rasittavaa.” Saksasta kotoisin oleva Lena ja hänen madridilainen opiskelutoverinsa Beatriz Lopez löysivät lompakon Calle de Génovalta keskeltä kallista keskusta-aluetta. ”Halusimme vain toimittaa lompakon oikealle omistajalleen”, niin ikään 22-vuotias Beatriz totesi.
Samaa mieltä ei ollut eräs seitsemänkymppinen nainen. Tämä rouva löysi lompakon, jonka olimme pudottaneet lähelle Paseo de la Castellana -puistokatua. Katu kulkee arvostetulla alueella, josta löytyy muun muassa museoita. Nainen otti rahat, nakkasi lompakon menemään ja jatkoi kulkuaan niine hyvineen.
Madrid tarjosi myös hyviä uutisia, sillä rehellisyys voitti siellä missä sen toivoikin voittavan: poliisin huomaan tuotu lompakko palautettiin toimittajille, kunhan he ensin todistivat sen kuuluvan heille.
Prahan laitamilla sijaitsevassa lähiössä kaksi varhaisteini-ikäistä nuorta löysi puistonpenkille jääneen lompakon. Oranssiin toppatakkiin ja löysiin farkkuihin pukeutunut poika huomasi lompakon ensimmäisenä ja kuiskasi havainnosta seurassaan olleelle tytölle. Poika istuutui penkille ja antoi laukkunsa pudota lompakon päälle. Tyttö seisoi pojan takana, kaivoi lompakon laukun alta ja sujautti sen vaaleanpunaiseen reppuunsa. Kaksikko poistui paikalta iloisesti vihellellen.
Jututimme 30-vuotiasta Petra Samcováa, joka löysi lompakon Italská-kadun raitiovaunupysäkiltä Prahan keskustassa. Kun kysyimme tältä läheisen optikkoliikkeen työntekijältä, miksi hän oli palauttanut lompakon, vastaus oli suoraviivainen: ”Se vain kuuluu asiaan.”
Huhtikuun 16. päivä sarasti lämpimänä ja aurinkoisena yhdessä Euroopan rikkaimmista kaupungeista. Kahvilat avasivat oviaan ja katu täyttyi hyörinästä, kun Zürichin asukkaat kiirehtivät töihin lähellä kaupungin keskusasemaa, jonne tutkijamme olivat pudottaneet yhden lompakoista.
Lompakon löysi hieman yli 50-vuotias raitiovaununkuljettaja. Hän erottui hyvin väkijoukosta tummansinisen työasunsa puolesta, johon oli painettu Zürichin julkisesta liikenteestä vastaavan yhtiön, VBZ:n, logo. Mies tutki huolellisesti mitä lompakosta löytyi ja sujautti sen taskuunsa rahoineen päivineen. Emme kuulleet miehestä sen koommin, vaikka VBZ on vastuussa kaupungin löytötavaratoimistosta ja ihmisiä ohjeistetaan luovuttamaan löytämänsä tavarat joukkoliikenteen henkilökunnalle. Samalta alueelta löytyi toinenkin lompakko. Sen äkkää nelikymppinen muodikkaasti pukeutunut nainen, joka kantaa yhdessä kädessään Red Bull -tölkkiä ja pitelee toisella puhelinta korvallaan. Hän jatkaa puhelimeen puhumista samalla kun laskee tölkin alas, polvistuu, nappaa lompakon maasta ja kurkistaa sen sisään. Lompakkoa kädessään puristaen hän jatkaa matkaansa yhä puhelimeen lörpötellen.
Ratikkakuski ja muotitietoinen nainen edustivat vain kahta esimerkkiä kaikkiaan kahdeksasta zürichiläisestä, jota häipyivät tiehensä lompakon ja sen sisällön kanssa. Altstettenin kaupunginosassa viisissäkymmenissä oleva italialaisnainen löytää lompakon apteekin edestä. Epävarman oloisena hän poistuu paikalta lompakko mukanaan. Kuulemmeko hänestä enää koskaan? Myöhemmin samana iltana matkapuhelimemme pärähtää soimaan ja linjan toisessa päässä on naisen aviomies. Toimittajat kertovat lompakkotestistä, mihin mies toteaa: ”Kunnon katolilaisina emme koskaan varastaisi toisen ihmisen omaisuutta.”
Siirrymme Zürichistä lähes 1400 kilometriä kaakkoon Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin. Toimittajamme matkapuhelin soi. Soittaja kysyy, onkohan meiltä sattumoisin lompakko hukassa. Sovimme tapaamisen AFI Palace Cotrocenin edustalle. Se on Bukarestin suurin ja erittäin vilkas ostoskeskus.
45-vuotias Emil Avram ja hänen poikansa Cosmin juttelevat mielellään kanssamme. Kun kysymme, miksi he päättivät palauttaa lompakon, 23-vuotias Cosmin vastaa: ”Olisin palauttanut sen, vaikka isä ei olisikaan ollut mukana. Olen oppinut kotona ja työpaikoilla, miten kunnon mies toimii.”
Bukarestin yliopistoalueelta löysi lompakon noin 25-vuotias nainen, jolla oli poninhännälle sidotut kiiltävät mustat hiukset. Hän kysyi kahdelta lähistöllä olleelta ihmiseltä, kuuluiko lompakko heille. Saatuaan kieltävän vastauksen hän suuntasi metroasemalle. Näimme hänen tutkivan tarkkaan lompakon sisällön, minkä jälkeen hän sujautti lompakon taskuunsa. Hän ei koskaan ottanut meihin yhteyttä.
Sitten on vuorossa Etelä-Amerikka ja Rio de Janeiro, Brasilia. Tyylikkäästi pukeutunut vajaa kolmekymppinen nainen löysi lompakkomme vilkkaalta kauppakadulta, soitti sisältä löytyneeseen puhelinnumeroon ja suostui tapaamaan toimittajamme. Hän palautti lompakon ilman rahoja.
Muut brasilialaiset kohensivat kaupungin mainetta. 73-vuotias Delma Monterio Brandão on matkalla Ipaneman arvostetun asuinalueen halki hakemaan lapsenlastaan koulusta, kun hän huomaa maassa lojuvan lompakon ja soittaa meille.
”Lompakko ei kuulu minulle!” Delma vastaa, kun kysymme syytä lompakon palauttamiseen. Hän on ollut naimisissa 53 vuotta ja synnyttänyt kolme lasta. Hän on varma, että jokainen hänen perheensä jäsen olisi toiminut samoin. ”Teini-ikäisenä otin kaupanhyllystä lehden ja lähdin maksamatta”, hän muistelee. ”Kun äiti sai tietää, hän sanoi, ettei käytökseni ollut millään lailla hyväksyttävää.” Delman oli pakko palata kauppaan, pyytää anteeksi ja palauttaa lehti takaisin.
Suht rehellistä toimintaa
Varsovassa lompakoista varastettiin seitsemän, ja kaikki pitkäkyntiset sattuivat olemaan naisia. Kaikkia varsovalaisnaisia ei ole kuitenkaan syytä tuomita tämän perusteella. Mokotówin asuinalueella tyylikäs tummaverikkö, jolla on kaulassaan kirkkaanpunainen huivi, poimii penkiltä lompakon. Hän kysyy muutamalta ihmiseltä, onko lompakko heidän. Sen jälkeen hän nousee bussiin. Otaksumme hänen olevan menetetty tapaus, mutta kolmen tunnin kuluttua hän soittaa meille.
Marlena Kamínska kertoo jutelleensa työtoveriensa kanssa löytämästään lompakosta. ”Osan mielestä omistajaa oli ihan turha etsiä. Mutta ajattelin, että joku saattaisi kipeästi tarvita rahojaan”, 28-vuotias bioteknikko pohtii.
Lontoossa Shepherd’s Bushin kaupunginosassa lompakon palauttaa meille takaisin kaksi naista, jotka ovat itse asiassa kotoisin Puolasta. Kahdeksan vuotta sitten Englantiin muuttanut 35-vuotias Ursula Smist vei löytämänsä lompakon työpaikalleen paikalliseen ravintolaan ja näytti sen pomolleen. Ursula arastelee puhumista englanniksi, joten 40 vuotta sitten Englantiin kommunistista Puolaa paennut Eva Michalik hoitaa puhepuolen toimittajiemme kanssa. ”Kun löytää kadulta rahaa, ei voi olettaa niiden hukkuneen rikkaalta mieheltä. Kyse voi olla yksinhuoltajaäidin viimeisistä pennosista.”
Samaan aikaan kaksi Balfour Beatty -rakennusfirman työntekijää löytävät lompakon ja ottavat meihin välittömästi yhteyttä. Heillä ei ole rehellisyydelleen sen ylevämpiä perusteluita.
”Halusimme palauttaa rahat, koska tiedämme, miltä tuntuu herätä aikaisin aamulla ahertamaan töissä. Tai no emme me kauhean ahkeria ole, mutta heräämme kyllä aikaisin”, kaksikko vitsailee.
Ljubljanassa saimme oikeustalon edessä todistaa, miten rehellisyys vei voiton houkutuksesta. Kysyimme 21-vuotiaalta Manca Smolejilta, oliko hän edes harkinnut pitävänsä löytämänsä lompakon rahat. Ljubljanassa opiskeleva nuori nainen vastasi pontevasti: ”En! Kotona opetettiin, miten tärkeää on olla rehellinen. Minulta hävisi kerran laukku, mutta sain kaiken takaisin. Tiedän siis kokemuksesta, miltä tuntuu kun joku palauttaa kadonneen tavaran.”
Kaikki Slovenian pääkaupungin asukkaat eivät kuitenkaan kyenneet vastustamaan houkutusta [kuten keski-ikäinen naiskaksikko osoitti. Viimeinen havainto heistä oli, kun he jakoivat keskenään löytämänsä lompakon rahat.] Siska-elokuvateatterin lähellä olevalta parkkipaikalta lompakon löytää hieman yli 50-vuotias mies. Toivo ehtii jo herätä sisällämme, kun näemme miehen näppäilevän puhelintaan. Sitten hän pysähtyy, nousee useamman kymmenen tuhatta euroa maksavan Mazda CX-5 -katumaasturinsa rattiin ja ajaa tiehensä rahat mukanaan.
Berliinissä toimittajamme pudottaa lompakon Alexanderplatzilla maailmankellon juurelle. Potsdamilainen opiskelija, joka on juuri valmistunut opettajaksi, huomaa lompakon ja poispäin kävelevän toimittajan. Samaan aikaan lompakon äkkää myös nuori poika. Kumpikin rientää lompakon luo, mutta Seyran Coban estää poikaa saamasta sitä käsiinsä.
”Poika ei vaikuttanut luotettavalta. Minua on usein kohdeltu rehellisesti. Jos olen rehellinen muille, he ovat sitä myös minulle”, 27-vuotias Seyran kertoo. Hieman yli nelikymppinen mies, jolla oli yllään musta takki ja päässään aurinkolasit, ei selvästikään uskonut karman lakiin. Hän nappasi sukkelasti lompakon talteen Alexanderplatzin penkiltä. Hän laittoi lompakon reppuunsa ja jäi istuskelemaan paikoilleen kymmeneksi minuutiksi. Sinä aikana hän ehti soittaa useita puheluita, mutta yksikään niistä ei ollut meille.
Myöhemmin samana päivänä Potsdamer Platzin aukiolla 46-vuotias Adel Ben Salem on matkalla kohti Ritz-Carlton-hotellia, sillä hänen työvuoronsa on pian alkamassa. Autonkuljettajana työskentelevä Adel nautiskelee happihyppelystä, kun hän yhtäkkiä löytää lompakon historiallisten liikennevalojen juurelta Potsdamer Strassen ja Stresemannstrassen risteyksestä.
”Lompakossa oli kuva äidistä ja lapsesta”, Adel kertoo toimittajille. ”Lompakossa säilytetään kaikkea tärkeää, mutta sellaisella kuvalla on erityistä tunnearvoa. Siksi halusin palauttaa lompakon.”
Kun siirrymme Berliinistä länteen Amsterdamiin, saamme huomata että osalle Hollannin pääkaupungin asukkaista eivät merkinneet niinkään lompakoista löytyneet kuvat vaan kylmä käteinen. Pudotimme yhden lompakon pyörätelineen viereen Gerard Doupleinin torille, joka on pieni baarien ympäröimä aukio. Lompakon löysi eräs mies ja nainen. He jäivät odottamaan ratikkaa, samalla kun mies laski lompakosta löytyneet rahat. Hän hymyili toverilleen salamyhkäisesti ja nosti neljä sormea pystyyn: neljä kympin seteliä. Eräs nainen, jolla olisi ollut taatusti tarvetta löytämilleen rahoille, näki erityistä vaivaa palauttaakseen ne. Angelique Monsieurs oli pyöräilemässä Amsterdamse Poortin ostosalueella, kun hän näki ruokakauppaan kävelevän naisen pudottavan lompakkonsa. Angelique poimi kukkaron ylös, istuutui pyöränsä päälle hörppimään kahvia ja jäi odottelemaan, että toimittajamme tulisi ulos kaupasta.
”Hukkuiko sinulta jotakin?” hän huikkasi toimittajalle. 42-vuotias Angelique oli parhaillaan sairaslomalla. Miksei hän pitänyt lompakkoa itsellään? ”Koskaan ei voi tietää lompakon omistajan elämäntilannetta. Voi olla, että hän tarvitsee rahojaan kipeästi”, hän vastasi.
Albert Cuypstraatilta erkanevalla kadulla lompakon löytää hilpeä ja kaljuuntuva noin 70-vuotias veikko. Hän kurkistaa lompakon sisään ja pujahtaa sitten läheiseen viinakauppaan. Kun toimittajamme astuu sisään, mies kääntyy ja sanoo: ”Onko teiltä kenties lompakko kateissa? Kaveri on juuri soittamassa teille.” Hän osoitti myyjää. 17-vuotiaasta saakka Amsterdamissa asuneen Julius Maarleveldin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, pitääkö lompakko itsellään vai ei. “Ehei, ei tässä elämässä. Vaimoltani hukkui kerran lompakko. Löytäjä palautti sen hänelle. Eikö rehellisyys olekin ihanaa?”
Moskovan keskustassa lähellä eläintarhaa Eduard Anitpin huomasi, miten toimittajaltamme putosi lompakko maahan. Venäjän hätätilaministeriössä työskentelevä Eduard jopa lähti toimittajan perään, mutta päätti sitten luovuttaa lompakon varmuuden vuoksi vartijalle. ”Ministeriön virkamiehenä olen velvoitettu toimimaan eettisesti oikein”, Koillis-Siperiassa sijaitsevasta Jakutiasta kotoisin oleva Eduard kertoi. ”Olen lähtöisin köyhästä perheestä, mutta vanhempani kasvattivat minusta rehellisen ja kunnollisen miehen.”
Myöhemmin eläintarhan liepeiltä löytyi myös toinen lompakko. Sen palautti meille nuori nainen nimeltä Ekaterina. Kun häneltä ja hänen ystävältään Dimitriltä kysyttiin, miksi he vaivautuivat palauttamaan lompakon oikealle omistajalleen, hän vastasi: ”Mielestäni ihmisten tulee auttaa toisiaan. Jos minun on mahdollista ilahduttaa toista ihmistä, minä myös teen sen.”
Kiitettävä arvosana
Budapestin keskustassa lähellä Mammut-ostoskeskusta nuori vaaleatukkainen tyttö huomaa maassa lompakon. Hän laskee laukkunsa ja viulukotelonsa maahan, nostaa lompakon, avaa sen ja soittaa löytämäänsä puhelinnumeroon heti.
”Istuin kerran isän kanssa autossa, kun hän yhtäkkiä huomasi tienposkessa lompakon”, 17-vuotias Regina Györfi kertoo. ”Otimme yhteyttä lompakon omistajaan, joka oli todella kiitollinen. Ilman lompakossa olleita papereita hän olisi joutunut lykkäämään häitään, jotka oli tarkoitus pitää vielä sinä samana päivänä!”
Eläkeläinen Térez Gál löytää lompakkomme Szent István park -puistosta, joka sijaitsee keskellä yhtä Budapestin kalleinta asuinaluetta. Kysymme, miksi hän päätti palauttaa lompakon. ”En voisi muuten katsoa itseäni peilistä”, hän vastaa. Kaikkien omatunto ei kuitenkaan kolkuta yhtä vahvasti, kuten eräs kuusikymppinen rouva valkaistuissa hiuksissaan osoitti. Hän löysi saman puiston liepeiltä lompakon, kurkkasi sen sisään ja katosi läheiseen rakennukseen. Emme kuulleet hänestä sen koommin.
Rehellisyyskokeen jaetun kolmossijan Budapestin kanssa nappasi New York City*. Ympäri Manhattania hukkaamistamme 12 lompakosta palautettiin kaikkiaan kahdeksan. Pudotamme yhden lompakon West Side Highwaylle, jonka vieressä kulkee suosittu ulkoilureitti. 17-vuotiaat opiskelijat Onikaa Richards ja Ohral Reid löytävät lompakon jalkakäytävältä ja soittavat meille saman tien.
”Kävin läpi lompakosta löytyneet paperit ja näin kuvan perheestä. Ajattelin: ’Voi, kaverilla on kaksi lasta. Pakkohan tämä lompakko on palauttaa.’ ”, Onikaa kertoo. Central Parkin läpi kulkevalle 72nd Streetille jättämämme lompakon löysi alun perin romanialainen turistiryhmä. Heidän puhelimistaan ei kuitenkaan voinut soittaa yhdysvaltalaiseen numeroon. Heidän ihmetellessään mitä tehdä apuun riensi 46-vuotias opettaja Michael Lupanucci, joka soitti lompakosta löytyneeseen numeroon.
Lupanucci ilahtui ikihyvin kuulleessaan projektistamme. Hänellä on vahva luotto kanssanewyorkilaisiin. ”Kyynisyyteen on helppo sortua”, hän sanoi. ”Mutta eritoten syyskuun 11. päivän tapahtumat herättivät meissä yhteenkuuluvuuden tunteen.” Kaikki newyorkilaiset eivät kuitenkaan olleet yhtä rehellisiä kuin Lupanucci olisi toivonut. 72nd Streetin ja Amsterdam Avenuen risteyksessä sijaitsevalla metroasemalla lompakon poimi maasta lähemmäs kolmekymppinen mies. Hän asteli lähikauppaan, otti rahat lompakosta, osti tupakkaa ja tuli ulos polttamaan. Hän ei koskaan ottanut meihin yhteyttä.
Hopeamitalin tutkimuksessamme nappasivat Mumbain asukkaat, kun tusinasta kadotettuja lompakoita yhdeksän löysi takaisin oikean omistajansa luo. Postimerkkien myyjä ja kahden lapsen äiti Vaishali Mhaskar palautti lompakon, joka löytyi Mumbain postitoimistosta.
”Olen opettanut lapsiani rehellisyyteen samoin kuin minun vanhempani opettivat minua”, hän kertoi. Myöhemmin samana päivänä kolme parikymppistä nuorta löysi lompakkomme ja otti meihin heti yhteyttä.
”Omatuntoni ei sallisi minun toimia väärin. Lompakossa säilytetään tärkeitä kortteja ja dokumentteja, joten sen katoaminen ei ole mikään pikkujuttu”, toteaa 27-vuotias Rahul Rai, joka työskentelee mumbailaisessa elokuvatuotantoyhtiössä editoijana.
Lompakko totisesti on arvokas esine, sillä Bombayn oikeustalolle hukkaamaamme lompakkoa ei palautettu. Sen löysi asianajaja, joka kutsui paikalle oikeuden avustajan. Asianajaja selvästi oletti, että tämä palauttaisi lompakon oikealle omistajalleen. Väärin. Emme tiedä, mitä avustaja lompakolle teki, mutta meihin hän ei ainakaan ottanut yhteyttä.
Pyhimykset
”Suomalaiset ovat perusluonteeltaan rehellistä kansaa”, toteaa 27-vuotias kauppatieteiden opiskelija Lasse Luomakoski. Siististi pukeutunut nuorimies löysi pudottamamme lompakon Mikonkadulta Helsingin keskustasta. ”Olemme pieni, vaitonainen ja yhteen hitsautunut yhteisö. Maassamme on tuskin lainkaan korruptiota ja harvoin kukaan edes kävelee punaisia päin”, hän sanoo.
Kauppakeskus Kampin edessä vajaa nelikymppinen mies osoittaa olevansa poikkeus säännöstä. Siististi pukeutunut pipopäinen ja reppuselkäinen mies näkee maassa lojuvan lompakon ja sujauttaa sen takkinsa taskuun. Hän poistuu paikalta vilkaisemattakaan taakseen.
”Tottahan toki me lompakon palautimme.” Olemme Kalliossa, joka on perinteinen työväenluokan asuinalue Helsingissä, ja juttelemme kuusikymppiselle pariskunnalle. He soittivat toimittajillemme kadonneesta lompakosta. ”Pikkukaupungin poikana olen luonnostaan rehellinen”, Reino Lempinen vitsailee. Kaija katsoo miestään lempeästi ja sanoo: ”Olemmehan luvanneet olla rehellisiä toisillemmekin.” ”Rehellisyys on luontainen osa ihmistä, joka kokee itse olevansa rehellisyyden arvoinen. Kotona opitun rehellisyyden voi kuitenkin unohtaa, jos elämä potkii liikaa päähän”, Reino toteaa.
Yhteenveto
Kaikkiaan 192:stä pudottamastamme lompakosta 90 kappaletta löysi takaisin kotiin – eli 47 prosenttia. Tutkimustuloksia tarkastellessamme niiden yhteneväisyys oli silmiinpistävä. Iällä ei vaikuttaisi olevan merkitystä ihmisen rehellisyyteen tai epärehellisyyteen. Kaikissa 16 kaupungissa sekä nuoret että vanhat ihmiset yhtä lailla sekä palauttivat lompakot että pitivät ne itsellään. Sukupuolenkaan perusteella ei voinut vetää johtopäätöksiä, joskin kahdessa kaupungissa naiset erottuivat joukosta kahdesta hyvin erilaisesta syystä. Varsovassa kaikki varastetut lompakot olivat naisten kähveltämiä, kun taas Ljubljanassa saimme takaisin kuusi lompakkoa, joista yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat naisten palauttamia. Myöskään varallisuustaso ei määritä rehellisyyden astetta. Moskovalaiset palauttivat seitsemän lompakko kahdestatoista, kun taas rikkaana kaupunkina tunnetussa Zürichissä saimme takaisin ainoastaan neljä lompakkoa.
Osa on sitä mieltä, että maahanmuuttajat lisäävät rikollisuutta, mutta lompakkomme löytäneet maahanmuuttajat olivat keskimäärin aivan yhtä rehellisiä kuin kantaväestökin. Heistä hyvä esimerkki oli Amsterdamissa asuva marokkolainen herrasmies M. Djermouni. ”Marokkolaisia pidetään rosvoina ja taskuvarkaina. Mutta vanhan kansan marokkolaiset ovat rehellistä väkeä, ja usko kun sanon, että minä se vasta vanha marokkolainen olenkin.”
Asiantuntijat kommentoivat rehellisyystestin tuloksia:
”Kaupungistuminen todennäköisesti vähentää rehellisyyttä. Pienessä yhteisössä hyvä teot toisia kohtaan ovat itsellekin hyödyllisempiä.” – Pertti Alasuutari, sosiologian professori, Tampereen yliopisto
”Elämme yhä uskonnollisten ja postmaterialististen arvojen välimaastossa. On hyväksyttävää saada jotakin ilmaiseksi.” – José Manuel Robles, sosiologi, Universidad Complutense de Madrid -yliopisto
”Tulokset eivät yllättäneet. Kunpa ne olisivat toisenlaiset, mutta ihmisillä on tapana välttää vastuuta, jos ympärillä on muitakin ihmisiä.” – Denise J. Long, psykologian tohtori, Zürich
”Prahan kelvottoman tuloksen on pakko liittyä johonkin myötäsyntyiseen taipumukseen. Ikään kuin varastaminen olisi prahalaisten geeneissä.” – Petr Fischer, politiikan kommentoija, Economic News, Praha
”Skandinaavit luottavat vahvasti muihin ihmisiin. Tutkimusten mukaan luottamus vähenee mitä etelämmäksi mennään.” – Andreas Diekmann, sosiologian professori, Sveitsin teknillinen yliopisto ETH, Zürich
Rehellisyysasteikko
Helsinki 11/12
Mumbai 9/12
Budapest 8/12
New York City 8/12
Moskova 7/12
Amsterdam 7/12
Berliini 6/12
Ljubljana 6/12
Lontoo 5/12
Varsova 5/12
Bukarest 4/12
Rio de Janeiro 4/12
Zürich 4/12
Praha 3/12
Madrid 2/12
Lissabon 1/12
Alma Jylhä ja Annika Sorsa vastasivat Helsingin raportoinnista. Raportoinnissa ja kuvausjärjestelyissä avustivat Anne Rasku, Soili Jääskeläinen, Reino Rasilainen ja Patrik Virtanen. Suomen lompakkotestissä käytetyt lompakot lahjoitti Ky Magnus Paul Kb.
