Miksi itkemme?

Luo: 11/23/2017 - 13:18

Kyynelemme ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin tiede on luullut.

Miksi itkemme?
Kyynelehtiminen on ihmiselle ominaista.
Kuva: 
Getty Images
ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY


Itkemiseen liittyy paljon asioita, joita tiede ei ymmärrä, tai joista ei päästä yksimielisyyteen. Charles Darwin väitti joskus, että tunteisiin liittyvillä kyynelillä ei ole tarkoitusta, ja nyt yli 150 vuotta myöhemmin tunteisiin liittyvä itkeminen on yhä yksi ihmiskehon ihmeellisimmistä arvoituksista.

Vaikka kipu tai ärsytys saa joitain muitakin lajeja vuodattamaan tahattomia kyyneliä, vain ihmiset itkevät tunteiden vuoksi. Mutta miksi?

Tutkijat ovat yleensä keskittäneet huomionsa enemmän itkemiseen liittyviin tunteisiin kuin sitä seuraaviin fysiologisiin prosesseihin.”Tutkijoita eivät kiinnosta mahassamme olevat perhoset, vaan rakastuminen”, kirjoittaa alankomaalaisen Tilburgin yliopiston professori, yksi maailman johtavista itkemisen asiantuntijoista Ad Vingerhoets kirjassaan Why Only Humans Weep (eli Miksi vain ihmiset itkevät). 

Mutta itkeminen on enemmän kuin vain surullisuuden oire, kuten professori Vingerhoets ja muut osoittavat. Itkemistä aiheuttavien tunteiden kirjo on laaja – aina myötätunnosta ja hämmästyksestä suuttumukseen ja suruun – ja toisin kuin näkymättömät perhoset, jotka lepattelevat vatsassamme kun olemme rakastuneita, kyynelet ovat viesti, jonka muut voivat nähdä. Tämä näkemys on itkututkimuksen uusimmissa virtauksissa keskeistä.

Vuosisatojen ajan ihmiset ajattelivat, että kyynelet ovat peräisin sydämestä. 1600-luvun vallitsevan teorian mukaan tunteet – erityisesti rakkaus – kuumensivat sydäntä, mikä aiheutti veden höyrystymistä sen viilentämiseksi. Sydämen höyryn ajateltiin tämän jälkeen nousevan päähän, tiivistyvän lähelle silmiä ja vapautuvan ruumiista kyynelinä.

Vuonna 1662 tanskalainen tiedemies nimeltä Niels Stensen oivalsi, että tosiasiassa kyynelet syntyvät kyynelrauhasissa. Tuolloin tiedemiehet alkoivat pohtia, millaisia evolutiivisia etuja silmistä heruvalla nesteellä saattoi olla. Stensenin teoria oli, että kyynelet yksinkertaisesti pitävät silmät kosteina.

Vingerhoets listaa kirjassaan kahdeksan vaihtoehtoista teoriaa. Osa on aivan naurettavia, kuten 1960-luvun ajatus, että ihmiset ovat kehittyneet vesiapinoista, ja kyynelet auttoivat meitä elämään suolavedessä. Osa teorioista pitää pintansa todistusaineiston puutteesta huolimatta, esimerkiksi biokemisti William Freyn vuonna 1985 tunnetuksi tekemä teoria, jonka mukaan itkeminen poistaa verestä stressin vaikutuksesta kertyviä haitallisia aineita.

Tutkimustietoa kertyy tukemaan joitain uusia, uskottavampia teorioita. Yhden mukaan kyynelet saavat aikaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Itkemme aivan varhaisesta iästä alkaen luodaksemme yhteyden toisiin ihmisiin. Ihmiset syntyvät maailmaan ilman minkäänlaisia selviytymisvalmiuksia. Vaikka opimme ne sittemmin, aikuiset eivät koskaan täysin kasva ulos satunnaisista avuttomuuden hetkistä.

”Itkeminen viestii sinulle itsellesi ja muille, että on jokin tärkeä ongelma, joka ainakin tällä hetkellä on enemmän kuin mistä selviät”, sanoo tunnetutkija ja psykologian professori Jonathan Rottenberg Etelä-Floridan yliopistosta.
 
Uusi tutkimus osoittaa myös, että kyynelet herättävät toisissa ihmisissä reaktion, jota pelkkä ahdinko ei aiheuta. Viime vuoden helmikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan kyynelet saavat aikaan myötätuntoa.

Kun koehenkilöille näytettiin kuvia itkevistä ihmisistä ja verrattiin sitä kuviin josta kyynelet oli digitaalisesti poistettu, he halusivat huomattavasti todennäköisemmin mennä kohti sitä ihmistä, johon tunsivat suurempaa tunneyhteyttä.  

Tiedemiehet ovat löytäneet jonkin verran perusteita ajatukselle, että tunnekyynelet ovat kemiallisesti erilaisia kuin ne, joita silmistä vuotaa sipuleita pilkottaessa. Niiden entsyymien, lipidien, metaboliittien ja elektrolyyttien lisäksi, joista kyynelet normaalisti koostuvat, on tunnekyynelissä enemmän proteiinia.

Yhden arvion mukaan korkeampi proteiinipitoisuus nostaa tunnekyynelien viskositeettia eli tarttuvuutta, jolloin ne viipyvät iholla voimakkaammin ja valuvat kasvoja pitkin hitaammin, minkä vuoksi toiset näkevät ne todennäköisemmin.

Kyynelet näyttävät meille toisen haavoittuvuuden, ja haavoittuvuus on ihmisten välisen yhteyden muodostamisessa olennaista.

” Samat neurologiset alueet aktivoituvat aivoissa silloin kun näkee jonkun kiihtyneessä tilassa tai silloin, kun itse on kiihtynyt”, sanoo britannialaisen University College of Londonin behavioristinen neurologi Michael Trimble.

”Jossain vaiheessa ihmislajin kehitystä on täytynyt olla ajankohta, jolloin kyynelet alkoivat automaattisesti aiheuttaa myötätuntoa toisissa.”


Tutkijat uskovat, että aikuiset käyttävät kyyneliä aivan kuten vauvat: saadakseen mitä tarvitsevat.
Kuva: Getty Images

Vähemmän lämminhenkinen teoria keskittyy siihen, miten itkemisen avulla manipuloidaan toisia. Tutkijat uskovat, että aikuiset käyttävät kyyneliä aivan kuten vauvat, jotka itkevät saadakseen mitä tarvitsevat – tiedostavat he sen tai eivät.

”Opimme jo varhain, että itkeminen hillitsee vihaa hyvin tehokkaasti”, Jonathan Rottenberg sanoo. Osin sen vuoksi hän arvioi kyynelten olevan niin keskeisiä rakastavaisten keskinäisissä riidoissa – erityisesti silloin, kun joku kokee syyllisyyttä ja kaipaa toiselta anteeksiantoa.

Science-lehdessä raportoituun pieneen tutkimukseen on viitattu ahkerasti – ja sitä on käsitelty mediassa laajasti – ja lisäksi on ehdotettu muun muassa, että naisten kyynelissä on ainesosa, joka estää miehiä kiihottumasta seksuaalisesti. Kun 24 miestä haistoi oikeita kyyneliä, he kiihottuivat vähemmän katsoessaan kuvia naisten kasvoista, ja kun 50 miestä haistoi niitä, heidän sylkensä testosteronitaso laski merkittävästi verrattuna siihen, kun he haistoivat verrokkina olevaa suolaliuosta. 

Yhden tutkimusartikkelin kirjoittajan, israelilaisen Weizmannin tiedeinstituutin neurobiologian professorin Noam Sobelin mielestä suurempi juttu on se, että kyynelet saattavat vähentää aggressiota, mitä tutkimuksessa ei tarkasteltu.

Miestenkin kyynelillä saattaa olla sama vaikutus. Hän käy tutkimusryhmänsä kanssa paraikaa läpi yli 160:aa kyynelten molekyyliä nähdäkseen, onko jokin niistä aiheuttaja. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Juuri sitä tutkijat yrittävät nyt selvittää. Michael Trimble on yksi maailman johtavista itkemisen asiantuntijoista. ”Emme tiedä mitään ihmisistä, jotka eivät itke”, hän sanoo.

Kysymys kuuluukin: jos kyynelet ovat niin tärkeitä ihmisten väliselle vuorovaikutukselle, ovatko ihmiset, jotka eivät koskaan itke, ehkäpä sosiaalisesti vähemmän läheisissä tekemisissä muiden kanssa?

Juuri siltä alustavien tutkimusten perusteella vaikuttaa, kertoo saksalaisen Kasselin yliopiston professori ja kliininen psykologi Cord Benecke. Hänen johtamassaan tutkimuksessa haastateltiin syvällisesti, terapianomaisesti 120 koehenkilöä ja selvitettiin, olivatko itkevät ihmiset erilaisia kuin ne, jotka eivät itkeneet. Kävi ilmi, että olivat.

”Itkemättömillä ihmisillä oli taipumus vetäytyä, ja heidän sosiaaliset suhteensa olivat väljempiä”, hän sanoo. Kyynelettömät ihmiset myös kokivat itkeviä enemmän negatiivisia aggressiivisia tunteita, kuten raivoa, vihaa ja inhoa. Tarvitaan lisätutkimuksia, jotta selviää, ovatko itkemättömät ihmiset todella erilaisia kuin me muut, ja niitä onkin pian luvassa: Michael Trimble johtaa juuri ensimmäistä tieteellistä tutkimusta ihmisistä, joilla on tämä piirre.

Toistaiseksi arvellaan, että vaikka itkemisellä tuntuisi olevan ihmissuhteisiin liittyviä etuja, itkemisen puute ei välttämättä ole epäterveellistä. Itkemisen positiivista terveysvaikutuksesta ei ole käytännössä katsoen minkäänlaista näyttöä. Usein silti uskotaan, että itkeminen on henkistä ja fyysistä puhdistautumista, ”aivan kuin se olisi ruumiillemme jonkinlainen harjoitus”, Jonathan Rottenberg sanoo.

Eräässä analyysissä  tarkasteltiin mediassa julkaistuja itkemiseen liittyviä artikkeleita 140 vuoden ajalta, ja huomattiin, että 94 prosentissa jutuista sanottiin, että itkeminen on hyväksi mielelle ja ruumiille ja että kyynelten pidättäminen olisi haitallista. ”Se on eräänlainen kansantarina”, Rottenberg sanoo.

Myös ajatus siitä, että itkemistä seuraa aina helpotus, on liioiteltu. Kun tutkijat näyttivät laboratoriossa ihmisille surullista elokuvaa ja mittasivat heti sen jälkeen heidän mielialansa, ne jotka olivat itkeneet olivat huonommalla mielellä kuin ne jotka eivät olleet itkeneet.

Toiset tutkimustulokset kumoavat uskomuksen, että niin sanottu kunnon itku johtaisi puhdistumiseen, katarsikseen. Yksi itkemisen tärkeimmistä tekijöistä näyttää olevan se, että sen hyville vaikutuksille – sen laukaisevalle, vapauttavalle taipumukselle – annetaan kyllin aikaa vaikuttaa.

Kun Ad Vingerhoets kollegoineen näytti koehenkilöille nyyhkyelokuvaa ja mittasi heidän mielialaansa 90 minuuttia elokuvan katsomisen jälkeen eikä heti elokuvan päätyttyä, itkeneet olivat paremmalla mielellä kuin he olivat olleet ennen elokuvaa. Vingerhoets selittää, että silloin kun itkemisen hyödyt tulevat esiin, se voi olla tehokas tapa toipua vahvasta tunnekuohusta. 

Nykyaikainen itkemistutkimus on yhä lapsenkengissään, mutta kyynelten arvoitukset – ja tuoreet tutkimustulokset, jotka ovat huomattavasti merkittävämpiä kuin tiedemiehet joskus olisivat uskoneet – saavat Ad Vingerhoetsin ja pienen joukon tutkijoita jatkamaan työtään.

”Kyynelehtiminen on ihmisluonnolle erittäin olennaista”, Vingerhoets sanoo. ”Itkemme, koska tarvitsemme toisia ihmisiä. Joten Darwin oli täysin väärässä”, hän sanoo nauraen. 

 

 

Osallistu keskusteluun!