Riittävän raitis

Luo: 06/23/2015 - 15:45

AA on yhä ylivoimaisesti suurin alkoholisteja auttava ohjelma. Monet naiset ovat kuitenkin pettyneet sen vanhentuneisiin menetelmiin. Tässä muutaman naisen tarina siitä, miten uusin ratkaisuin on mahdollista olla riittävän raitis.

Kuva: 
Levi Brown

VUONNA 2008 kolmilapsinen perheemme koki raskaan muuton toiselle puolelle maata mieheni uuden työn perässä. Iltaisin huomasin usein siemailevani tapojeni vastaisesti jo kolmatta lasillista viiniä tukahduttaakseni surun, jonka muutto Oregonista Yhdysvaltain koillisosiin oli herättänyt. Vähensin juomista ennen kuin siitä tuli ongelma, mutta kokemuksen myötä ymmärsin, kuinka tiiviisti alkoholi on kietoutunut nykyajan naisten elämään.

Huomasin sen uudella asuinalueellani, missä vaativissa töissä käyvät naiset saattoivat kumota kurkkuunsa pullollisen viiniä päivällisellä. Tapasin äitejä, jotka kaatoivat Baileys-likööriä matkamukeihin ja naukkailivat sitä vietyään lapsensa kouluun. Näin sen televisiossa: naiset nostelivat ylisuuria viinilaseja Täydellisten naisten, Puumanaisen ja Scandalin kaltaisissa televisiosarjoissa. Facebookista löysin ryhmiä nimeltä ”Juovat ja kiroilevat äidit” ja ”Äidit viinin tarpeessa”. Olin niin järkyttynyt alkoholin suuresta, mutta hyssytellystä merkityksestä, että tutkin aihetta kolme vuotta ja kirjoitin siitä kirjan nimeltä Her Best-Kept Secret.

Havaintoni perustuivat Yhdysvaltain tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskusten (CDC) tutkimustuloksille vuodelta 2011, joiden mukaan humalahakuinen juominen, eli vähintään neljän alkoholiannoksen nauttiminen kerrallaan, oli yleistä amerikkalaisten naisten keskuudessa. Yksi kahdeksasta naisesta juo säännöllisesti näin. Alkoholinkulutuksen kasvaessa sen kielteiset vaikutukset ovat yleistyneet. Yhä useampi nainen syyllistyy rattijuopumukseen, ja nuoria naisia päätyy ensiapuun vaarallisen vahvan päihtymystilan vuoksi.

Epidemiologien mukaan monien naisten runsas alkoholinkäyttö saa alkunsa opiskeluaikana, kun he sovittavat juomatapansa miesten käyttäytymiseen. Alkoholinkulutus jatkuu myöhemmällä iällä. Nykyajan naisilla on varaa juoda, ja he voivat sortua ylilyönteihin stressin takia. Alkoholi saattaa vaikuttaa kätevältä vastalääkkeeltä työpaikan määräaikoihin, lasten vaatimuksiin ja ikääntyvien vanhempien asettamiin haasteisiin. Kaiken lisäksi ahdistuneisuushäiriö diagnosoidaan naisille kaksi kertaa useammin kuin miehille, ja naiset lääkitsevät häiriötä usein alkoholilla. Tuloksena on vaarallinen noidankehä. Biologiallakin on merkitystä. Alkoholilla on voimakkaampi päihdyttävä vaikutus naisiin, koska naisen keho sisältää enemmän rasvaa (joka ei kykene imemään alkoholia, jolloin se siirtyy verenkiertoon) ja vähemmän nestettä (joka laimentaisi alkoholia). Naiset myös tuottavat vähemmän entsyymiä nimeltä dehydrogenaasi, joka auttaa käsittelemään alkoholia, minkä vuoksi naiset päihtyvät nopeammin.

ERÄÄSSÄ tutkimuksessa 1980-luvun alussa joka kymmenes nainen vastasi ”kyllä” kysymykseen: ”Oletko huolissasi alkoholinkäytöstäsi?” Vuonna 2002 joka viides vastasi myöntävästi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ennätyksellisen moni keski-ikäinen nainen on hakeutunut hoitoon alkoholin väärinkäytön vuoksi. Toiset ovat liittyneet toipumisryhmiin. Monille heistä tuo ryhmä on ollut Alcoholics Anonymous, eli Nimettömät alkoholistit (AA).

AA on ylivoimaisesti suurin ja tunnetuin alkoholisteille tarkoitettu ohjelma Yhdysvalloissa. Vuonna 2014 siihen kuului lähes 1,3 miljoonaa amerikkalaista, joista kolmasosa oli naisia. (Maailmanlaajuisesti AA:lla on yli 2,1 miljoonaa jäsentä noin 170 maassa.) Ohjelman malli on kuitenkin ollut sama 1930-luvulta lähtien, jolloin liikkeen perustivat kaksi miestä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia alkoholiongelmista. AA:n aineistossa alkoholismi määritellään ”eteneväksi sairaudeksi, jota ei voi koskaan parantaa”, ja yhteisön tavoite jäsenilleen on ”toipuminen”, mikä tarkoittaa täydellistä pidättäytymistä alkoholista loppuiäksi sekä AA-liikkeen pääteoksessa esiteltyjen 12 askeleen noudattamista. Ensimmäisessä AA:n 12 askeleesta jäsenten tulee myöntää voimattomuutensa alkoholin suhteen. Seuraavassa askeleessa heidän tulee ilmaista uskovansa, että apu tulee ”meitä suuremmalta voimalta”.

AA on auttanut lukuisia ihmisiä ja tarjonnut heille suunnitelman ja yhteisön. Liikkeen joustamattomuus on kuitenkin saanut jotkut naiset etsimään uusia ryhmiä, jotka eivät pidä alkoholin väärinkäyttöä parantumattomana sairautena vaan vahingollisena tapana, jonka voi muuttaa. AA:n tavoin nämäkin ryhmät ovat ilmaisia ja järjestävät tapaamisia kohtalotovereiden kesken, mutta niissä on muutama keskeinen ero: ihmiset voivat osallistua niihin verkon kautta, ryhmissä käytettävät menetelmät perustuvat käyttäytymispsykologiaan ja neurotieteeseen ja ryhmät korostavat henkilökohtaista vastuuta.

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Monet naiset kokevat AA:n asenteet vanhentuneiksi. Heidän on esimerkiksi vaikea sulattaa sitä, että liikkeen mukaan heillä ei ole voimia hillitä alkoholinkäyttöään. Naiset toipuvat nopeammin alkoholiongelmasta, kun he voivat ottaa tilanteen haltuunsa, eivätkä suinkaan luovuta sen hallintaa muille. Näin uskoo psykiatri Mark Willenbring Minneapolisista, missä hän on toiminut National Institutes on Alcohol Abuse and Alcoholism -laitosten hoitotutkimuksen johtajana. ”Itsevarmuuden kehittäminen ja voimaantuminen toimivat heidän parannuskeinoinaan.” Nyt oman tarinansa kertovat alkoholismista kärsivät naiset, jotka hylkäsivät AA:n opit paremman ratkaisun toivossa.

DONNA Dierker, St. Louisissa asuva neurotieteilijä, alkoi juoda runsaammin vuonna 2001 ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen. ”Jos minulla oli ollut huono päivä, palkitsin itseni alkoholilla, kun olin pannut poikani nukkumaan perjantai- ja lauantai-iltaisin”, hän sanoo. Kesällä 2002 palkintona oli jo kuusi tölkkiä olutta ja lisäksi viiniä. Kun Donna yritti itse rajoittaa juomistaan, hän huomasi, että ”vähentäminen olikin vaikeaa.”

Nykyään 51-vuotias Donna luki kyllä AA:n 12 askelta, mutta yhteisön vaatimukset olivat hänelle liikaa. Hänen mielestään alkoholi ei tehnyt hänen elämästään hallitsematonta, hän ei kokenut itseään avuttomaksi sen suhteen eikä hän halunnut pysyä täysraittiina loppuelämäänsä. ”Jos joku sanoisi minulle, etten saa enää koskaan juoda, en pystyisi ajattelemaan mitään muuta kuin juomista”, hän sanoo.

Donna luki artikkelin tunnustuksettomasta ryhmästä nimeltä Moderation Management (MM). Vuonna 1993 perustettu ryhmä tarjoaa AA:n tavoin ohjelman, joka alkaa alkoholittomalla kaudella. MM kuitenkin poikkeaa AA:sta siinä, että tuo kausi kestää vain kuukauden eikä jäsenten odoteta taipuvan minkään Korkeamman voiman tahtoon saavuttaakseen raittiuden. Sen sijaan ryhmässä keskitytään itsetarkkailuun, jotta ihmiset voisivat elää parempaa elämää (johon saattaa kuulua kohtuullisia määriä alkoholia). Sen askeleet koostuvat järkevistä harjoituksista, kuten ”kirjoita ylös elämäsi prioriteetit” ja ”pohdi, kuinka paljon, kuinka usein ja missä tilanteissa juot”.

”MM opetti minut kiinnittämään huomiota siihen, miltä jokainen juoma maistui ja miltä minusta tuntui sen jälkeen”, kertoo nyt kahden lapsen äiti. Vuodesta 2008 lähtien hän on vuorotellen pidättäytynyt juomasta alkoholia kuukauden ajan ja juonut kohtuudella kahden kuukauden ajan. (MM määrittelee naisten kohtuukäytöksi korkeintaan kolme annosta päivässä ja yhdeksän annosta viikossa). ”Se toimii minulle”, hän sanoo. ”Juomisesta on jälleen tullut keino hemmotella itseäni.”

”PIDÄN juomisesta”, myöntää 54-vuotias Jane, joka ei halunnut paljastaa sukunimeään yksityisyytensä suojelemiseksi. ”Pidän siitä tunteesta, kun alkoholi humahtaa päähän.” Työpaikan menetys vuonna 2008 ajoi Virginiasta kotoisin olevan liikenaisen hakemaan lohtua alkoholista. ”En ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys työllä oli identiteetilleni. Kun menetin työni, olin eksyksissä”, hän sanoo. Hänellä oli tapana juoda lasi tai pari viiniä rentoutuakseen iltaisin, mutta puolentoista vuoden aikana viini vaihtui vähitellen vodkaan, jota hän joi jopa puolen litran pullollisen yhdeltä istumalta.

Käännekohta oli se, kun hän huomasi tuntevansa olonsa jatkuvasti huonoksi. Hän tunsi AA:n, koska hänen sukulaisiaan kuului siihen, mutta liikkeen uskonnolliset näkemykset ja voimattomuuden korostaminen jättivät hänet kylmäksi. ”Pidin juomistani valintana”, hän sanoo. Hän etsi internetistä vaihtoehtoja ja löysi HAMS-ohjelman (Harm reduction, Abstinence, and Moderation Support), joka perustettiin vuonna 2007. Ohjelman toiminta on käytännönläheisempää ja rohkaisevampaa kuin MM:n. HAMS ”pitää alkoholin viihdekäyttöä olemassa olevana tosi­asia­na ja pyrkii vähentämään siihen liittyviä haittoja”. Ohjelman verkkosivujen mukaan se ”ei pakota ihmisiä muuttumaan joksikin, miksi he eivät itse halua muuttua”. Jäsenet asettavat itselleen tavoitteen, kuten turvallisemman juomisen, alkoholinkäytön rajoittamisen tai raittiuden, ja laativat suunnitelman tavoitteen saavuttamiseksi.

Chat-huoneiden kautta ohjelmaan osallistunut Jane pidättäytyi juomasta alkoholia vaadittavat 30 päivää. Se oli haaste, hän toteaa. ”Minun piti opetella uudestaan viihtymään omana itsenäni.” Hän luki kirjoja, valmisti ruokaa ja soitti kitaraansa.

Kun hän alkoi jälleen käyttää alkoholia, hän noudatti HAMSin ehdotusta ja kirjoitti muistiinpanoja juodessaan. Kun hän kävi niitä läpi seuraavana päivänä, hän huomasi, että hän tunsi olonsa hyväksi ensimmäisen ja toisen alkoholiannoksen jälkeen, mutta huonommaksi kolmannen ja neljännen jälkeen. Vaikka alkoholi toi Janen elämään iloa, hän käsitti, että se esti häntä tekemästä asioita, jotka tekivät hänet oikeasti onnelliseksi, kuten kitaran soittamisen ja lukemisen. ”Joinakin iltoina ylitän yhä kahden annoksen rajani”, hän sanoo. ”Se on kuitenkin harvinaista. Pidän siitä, että olen yhteydessä aivoihini.”

VIISITOISTA vuotta sitten 59-vuotias Ashley Phillips, naisten terveys- ja elämäntapakouluttaja San Diegosta, saavutti henkilökohtaisen pohjansa. Hän tasapainoili kahden työn välillä, hän ja hänen miehensä olivat päättäneet erota ja hän oli huolissaan siitä, kuinka hän pärjäisi yksinhuoltajaäitinä (pariskunnalla on yksi tytär). ”Join viiniä ahdistuksen lievittämiseksi”, hän sanoo kuvaillessaan, kuinka hän joi enemmän kuin yhden pullollisen joka ilta. Hänen perheensä puuttui asiaan, ja Ashley vietti kuukauden vieroitushoidossa. Hän kävi AA:ssa kahden vuoden ajan avohoitopotilaana. Mutta uransa naisten tukemiselle omistanutta naista häiritsi liikkeen vaatimus alistua Jumalan tahtoon (viisi AA:n 12:sta askeleesta viittaa Jumalaan).

Hän etsi muita vaihtoehtoja ja luki SMART Recoverystä (Self-Management And Recovery Training), mielenterveysasiantuntijoiden vuonna 1994 perustamasta, tieteelliseen tietoon pohjautuvasta toipumisryhmästä, joka ”opettaa kasvattamaan itseluottamusta”. SMART-ohjelmassa on neljä strategiaa: motivaation synnyttäminen ja ylläpitäminen; mielihalujen hillintä; ajatusten, tunteiden ja käyttäytymistapojen hallinta ja tasapainoinen elämä. Ohjelma kehottaa ihmisiä pohtimaan juomistaan johdonmukaisesti. Kun ohjelman vetäjä teki Ashleylle verkon välityksellä kustannus-hyötyanalyysin, jossa juomista verrattiin tämän ihanteisiin, Ashley ymmärsi, ettei hänen alkoholinkulutuksensa ollut järkevää. ”Kun näin mustaa valkoisella, pystyin tekemään terveellisiä päätöksiä jatkossa.” (Vuodesta 2010 lähtien hän on itse toiminut SMART-ohjelman vetäjänä, joka neuvoo jäseniä.) ”Nykyään kestän stressiä ja turhautumista ilman alkoholia”, hän kertoo.

AA:LLE on monia vaihtoehtoja. Rational Recovery auttaa alkoholisteja tunnistamaan ”riippuvuutta aiheuttavan äänensä”. SOS (Secular Organizations for Sobriety) on itsenäisten ryhmien verkosto, jonka toiminta perustuu tutkittuun tietoon.

Jotkut naiset muuttavat juomistapaansa lääkkeiden avulla. FDA:n vuonna 1994 hyväksymä Naltrexone on riippuvuuden hoitoon tarkoitettu lääke, joka estää endorfiinien vapautumisen kehoon. Endorfiinit aiheuttavat hyvänolontunteen juodessa. (Naltrexone ei ole sama kuin disulfiraami, eli Antabus, joka aiheuttaa pahoinvointia alkoholin juomisen yhteydessä. Antabus ei ole yhtä tehokas, koska ihmiset vain jättävät lääkkeen ottamatta, kun he haluavat juoda.) Tutkijoiden teorian mukaan jos alkoholi ei enää aiheuta hyvänolontunnetta Naltrexonen käyttäjässä, tämä ”unohtaa” tottumuksensa juoda sitä. Käytettyään lääkettä lääkärin valvonnassa vuodesta 2009 lähtien 48-vuotias näyttelijä Claudia Christian Los Angelesista kertoo, ettei hän ole kertaakaan juonut enempää kuin kaksi annosta alkoholia illan aikana. ”Saatan juoda lasillisen viiniä. Sen maku riittää minulle”, hän sanoo.

Kaikesta huolimatta valtaosa sekä mies- että naispuolisista alkoholisteista ei koskaan saa apua. AA:n tai muiden 12 askeleen ohjelmien kautta onnistuneiden naisten kannattaa ehdottomasti jatkaa valitsemallaan tiellä. Mutta niiden, joiden kohdalla menetelmä ei toimi, ei kannata syyttää epäonnistumisesta itseään. Mitä tulee alkoholismin hoitoon, yhteiskunnan pitäisi hyväksyä se, minkä lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet: yksi ja sama ratkaisu ei sovi kaikille. ”Meillä on runsaasti työkaluja ihmisten auttamiseksi”, sanoo psykoterapeutti Scott Stern New Yorkista, missä hän työskentelee alkoholiongelmista kärsivien asiakkaiden kanssa. ”On surullista, että moni nainen ei tiedä niistä.”

Osallistu keskusteluun!