Suolisto ja syöpä

Luo: 12/25/2012 - 07:22

Harva on innokas keskustelemaan suolistoasioistaan, mutta klassisten oireiden sivuuttaminen voi käydä kohtalokkaaksi.

Emme mielellämme keskustele suolistoon liittyvistä ongelmista. Vaivat kannattaa silti ottaa vakavasti, jotta hoito voidaan aloittaa ajoissa.
Kuva: 
BSIP SA / ALAMY

PERUSTUU JOHN NORTHOVERIN ARTIKKELIIN

Helsinkiläisellä Diana Neumannilla alkoi olla outoja vatsaoireita kolmisen vuotta sitten, mutta hän ajatteli niiden johtuvan silloin käynnissä olevasta avioerosta ja sen aiheuttamasta stressistä. Aluksi oli limaa ja verta ulosteissa, väsymystä ja lopulta voimakasta selkäsärkyä. Selkäsärky saikin silloin 39-vuotiaan Dianan lääkärin vastaanotolle. ”Kolme huippulääkäriä tutki selkääni, mutta mitään ei löytynyt”, Diana kertoo. ”Vatsavaivat pahenivat, ja lopulta vähäinenkin syöminen aiheutti voimakasta turvotusta ja kipua”, hän sanoo.

Diana leikattiin pian diagnoosin jälkeen. Kirurgin arvion mukaan kasvain oli ollut suolessa pari vuotta, mutta se ei onneksi ollut ehtinyt puhkoa suolen seinämää. Myöhemmin löytyi muutoksia imusolmukkeista ja etäpesäke maksasta, joka leikattiin. Molempien leikkausten jälkeen hän sai solunsalpaajahoitoa.

Suolistosyöpä eli kolorektaalisyöpä on rintasyövän ja eturauhassyövän jälkeen Suomen kolmanneksi yleisin syöpä, ja se yleistyy jatkuvasti. Tällä hetkellä siihen sairastuu noin 2 500 potilasta vuosittain. Vielä 1950-luvulla suolistosyövästä parantui vain viidesosa potilaista. Diagnostiikan ja hoitojen kehityksen ansiosta nykyään jo yli 60 prosenttia paranee.

Jos suolistosyöpä kuitenkin havaitaan ajoissa, kun se on vielä rajoittunut suolen seinämään, noin 80 prosenttia potilaista on elossa vielä viiden vuoden kuluttua.

Suolistosyöpä on pahanlaatuinen kasvain, joka kehittyy, kun soluissa tapahtuu muutoksia ja ne alkavat muodostaa pieniä polyyppeja eli adenoomia paksu- tai peräsuolen limakalvoille.

Näiden hyvänlaatuisten polyyppien poistaminen hyvissä ajoin ennen kuin ne kehittyvät syöväksi on turvallinen, yksinkertainen toimenpide. Ongelmana on, että liian moni odottaa oireittensa kanssa kuukausia ennen kuin varaa ajan tutkimuksiin. Siinä vaiheessa kasvain voi jo tukkia tai puhkaista suolen.

Kun suolenseinämä on puhjennut ja etenkin kun syöpä on levinnyt maksaan, hoitomahdollisuudet voivat olla vähissä. Arviolta noin joka kymmenennellä tutkimuksiin ensi kertaa saapuvalla potilaalla tauti on edennyt niin pitkälle, ettei mitään ole enää tehtävissä.

Harvaan sairauteen liittyy niin paljon tietämättömyyttä, häpeää ja laiminlyöntejä. Ison-Britannian suolistosyöpäyhdistyksen hiljattain suorittamassa tutkimuksessa peräti 40 prosenttia haastatelluista ei tiennyt mitään suolistosyövän oireista ja vain alle kolmannes tunnisti enemmän kuin yhden oireen.

Vaikka potilas menisikin lääkäriin, oireita saatetaan pitää muina suolistovaivoina kuten peräpukamina, ärtyvän suolen oireyhtymänä, paksusuolitulehduksena tai Crohnin tautina. Kaikki lääkärit eivät välttämättä ole selvillä siitäkään, että suolistosyöpään saattaa sairastua jo suhteellisen nuorena.

Haminalainen kauppias Juhani Kujanpää oli 55-vuotias, kun hän yhtäkkiä pyörtyi kotona. Nenästä tuli verta, ja vaimo soitti ambulanssin. Ensiavussa Juhani tutkittiin päällisin puolin ja häntä pyydettiin palaamaan seuraavana päivänä lääkärin vastaanotolle. ”Ennen pyörtymistä en ollut huomannut voinnissani mitään poikkeavaa, hiukan väsymystä vain ja tunnetta siitä, että kaikki ei ollut kohdallaan”, Juhani sanoo.

Seuraavana päivänä lääkäri tutki perä- ja paksusuolen, josta löytyi syöpäkasvain. Juhani määrättiin leikkaukseen Kotkan keskussairaalaan. Syöpä oli ehtinyt levitä jo ohutsuoleenkin, joten siitä jouduttiin poistamaan osa. Leikkauksen jälkeen Juhani käytti jonkin aikaa avannepussia ja sai sädehoitoa ja solunsalpaajalääkityksen.

Nykyään Juhani on 71-vuotias eläkeläinen ja nauttii elämästään. Hän pelaa ahkerasti pingistä, valmentaa junioreita, puuhastelee kesämökillään ja kuntoilee Kaija-vaimonsa kanssa. Suolistosyöpä muistuttaa itsestään vain arpena vatsan ihossa.

Moni saattaa pitkittää tutkimuksiin menemistä, koska heitä nolottaa tai koska he luulevat, että leikkaus tarkoittaa automaattisesti avannepussia. Jos suolesta joudutaan leikkaamaan pitkä pätkä, potilas saattaa tarvita paksusuolesta ihon pintaan leikkauksella tehtävän avanteen. Tällöin uloste menee peräsuolen sijasta avannepussiin, joka kiinnitetään ihoon.

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Tosiasiassa kaikista suolistosyöpään sairastuneista vain noin viisi prosenttia saa pysyvän avanteen. Pienemmälle osalle tehdään leikkauksen yhteydessä väliaikainen avanne, joka poistetaan noin puolen vuoden kuluttua ensileikkauksesta. Suolistoleikkaukset ovat jo niin kehittyneitä, että suolenosat, joiden välistä kasvain on poistettu, voidaan yleensä yhdistää toisiinsa.

Nykyään kasvaimen voi poistaa laparoskopian eli vatsaontelon tähystyksen avulla jo noin joka kolmannelta potilaalta.

Voimakas oksentelu etelänlomalla vuonna 2000 sai helsinkiläisen Raili Niemensivun hakeutumaan tutkimuksiin hänen palattuaan kotiin. Opettajan työstään eläkkeelle jäänyt Raili oli tuolloin 69-vuotias ja ollut ajoittaisia vatsavaivoja lukuun ottamatta terve. Aluksi epäiltiin gynekologista vaivaa, mutta mitään ei löytynyt. Raili pyysi itse lähetteen ultraäänitutkimukseen. Sen perusteella hänet lähetettiin Meilahden sairaalaan tutkittavaksi, ja siellä paksusuolesta löytyi syöpäkasvain. ”Oikeastaan se yksi oksennuskohtaus oli ainoa oire”, sanoo Raili.

Muutaman viikon kuluttua diagnoosista Raili leikattiin. Paksusuolesta poistettiin puolet. Syöpä oli levinnyt yhteen imusolmukkeeseen, joten varmuuden vuoksi poistettiin myös useita imusolmukkeita. Kun Raili oli kunnolla toipunut leikkauksesta, alkoi solunsalpaajalääkitys. ”Se oli elämäni raskainta aikaa”, Raili sanoo nyt. Lääkkeet aiheuttivat jatkuvaa pahoinvointia, mutta kuurien jälkeen Raili kuntoutui melko nopeasti. Hän on käynyt säännöllisesti tarkastuksissa, aluksi paksusuolen tähystystutkimuksissa ja sittemmin verikokeissa. ”Nyt elän päivän kerrallaan ja yritän olla kiitollisella mielellä”, Raili sanoo. ”Ja sen tiedän, että lääkäriin kannattaa mennä, jos vähänkin on epäilyttäviä oireita.”

Joskus kasvain on tosiaan niin suuri, että pelkkä leikkaus ei riitä. Sädehoidon ja solunsalpaajahoidon avulla voidaan kutistaa tai tuhota syöpäsoluja, jotka ovat levinneet muihin elimiin, yleensä maksaan. Tällä hetkellä ei ole näkyvissä uusia tapoja käyttää sädehoitoa ja solunsalpaajahoitoa, mutta levinneen suolistosyövän hoitoon on kehitetty lääkehoitoja, joita käytetään perinteisen solunsalpaajahoidon lisäksi.

Uusimpia lääkehoitoja ovat monoklonaaliset vasta-aineet. Nämä lääkkeet (bevasitsumabi eli Avastin, setuksimabi eli Erbitux ja panitumumabi eli Vectibix) vaikuttavat suoraan syöpäsoluihin vahingoittamatta terveitä soluja, ja ne pysäyttävät syöpäsolujen kasvun hidastamalla niiden jakautumista tai estämällä niiden verenkierron. Ne sopivat vain potilaille, joilla on tietynlainen kasvain (noin 60 prosenttia tapauksista).

Mitkä ovat suolistosyövän suurimmat riskitekijät?

Ruokavaliolla on suuri vaikutus suolistosyövän kehittymiseen. Suolistosyöpä on yleisin länsimaissa, joissa syödään paljon eläinrasvoja ja vähän kuituja. Kuitu on suolistolle elintärkeää, koska se lisää ulostemassaa ja aktivoi siten suolen toimintaa sekä nopeuttaa ulostemassan kulkua suolessa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suolistosyövän riski vähenee 20 prosenttia, kun ruokavalioon lisää kolme annosta (eli noin 90 grammaa) täysjyväviljaa päivässä. ”Jo pienikin määrä auttaa”, sanoo tutkija Dagfinn Aune Lontoon Imperial Collegesta. ”Mutta mitä enemmän kuitua saa, sitä parempi.”

Maailman syöpätutkimussäätiö totesi kymmenen tutkimusta kattaneessa tutkimuskatsauksessa, että viisi prosenttia suolistosyövistä voitaisiin estää rajoittamalla punaisen lihan kulutus puoleen kiloon eli noin viiteen keskikokoiseen annokseen viikossa. Kymmenen prosenttia tapauksista puolestaan voitaisiin ehkäistä välttämällä kokonaan lihajalosteita. ”Viesti on selvä”, sanoo professori Alan Jackson Maailman syöpätutkimussäätiön asiantuntijapaneelista. ”Jos haluaa pienentää riskiään sairastua suolistosyöpään, on vähennettävä lihansyöntiä.”

Liikunnan puutteen yhteys suolistosyöpään on myös osoitettu yhä useammissa tutkimuksissa. Yhdysvaltalaisen Washingtonin yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2011 havaittiin, että aktiivisesti liikuntaa harrastaville ihmisille kehittyy suolistosyöpää edeltäviä polyyppeja noin 30 prosenttia muita epätodennäköisemmin.

Alttius sairastua suolistosyöpään voi myös periytyä. Noin viisi prosenttia paksu- ja peräsuolen syövistä on perinnöllisiä. Jos suvussa tiedetään olevan periytyvää ei-polypoottista paksusuolisyöpäalttiutta, suvun jäsenten kannattaa käydä seulontatutkimuksissa. Tutkimusten avulla suuri osa sairauksista löydetään esiasteina tai varhaisvaiheissa.

Arviolta joka neljännelle ihmiselle on kehittynyt polyyppejä 50 vuoden ikään mennessä, ja 70-vuotiaista niitä on jo puolella. Vielä ei tiedetä, miksi osa niistä kehittyy syöväksi.

Yleisin seulontamenetelmä on piilevän veren tutkiminen ulostenäytteestä. Ihmiset ottavat ulostenäytteen itse kotona ja toimittavat sen laboratorioon tutkittavaksi. Noin kahdella henkilöllä sadasta näytteessä näkyy verta, ja heidät kutsutaan lisätutkimuksiin. Satunnaistetuissa, kontrolloiduissa tutkimuksissa on osoitettu, että joka toinen vuosi järjestettävällä joukkotarkastuksella voidaan vähentää suolistosyöpäkuolleisuutta 15–18 prosenttia 45–74-vuotiailla ihmisillä.

Suomessa suolistosyövän väestöseulonta aloitettiin ensimmäisenä maailmassa. Maksuttomaan seulontaan kutsutaan 60–69-vuotiaita, ja seulonta ulottuu vähitellen kaikkiin kuntiin. Vuoden 2012 alkuun mennessä seulonnassa oli mukana noin 150 kuntaa ja yli 300 000 henkilöä oli satunnaistettu seulontaan. Kaikki kasvaimet eivät kuitenkaan vuoda verta, joten seulonnassa voi jäädä huomaamatta 20–40 prosenttia suolistosyövistä.

Sigmantähystys eli sigmasuolen tähystys sigmoidoskoopin avulla on osoittautunut erinomaiseksi tutkimusmenetelmäksi. Sen avulla lääkäri pääsee tutkimaan peräsuolta ja paksusuolen loppuosaa, ottamaan kudosnäytteitä normaalista poikkeavista kohdista sekä poistamaan näkyvät polyypit. Kaikkiaan 16 vuotta kestäneessä tutkimuksessa Lontoon Imperial Collegessa todettiin, että jo yksi tähystystutkimus 55–64 vuoden iässä vähentää suolistosyöpäkuolleisuutta peräti 43 prosenttia.

Asiantuntijoiden mukaan säännöllistä seulontaa tulisi tarjota kaikille potilaille, joilla on ollut suolistosyöpää lähisuvussa eli äidillä, isällä tai sisaruksilla. Seulonta olisi parasta suorittaa siinä vaiheessa, kun potilas on kymmenen vuotta nuorempi kuin hänen sukulaisensa sairastuessaan.

Jos lähisukulainen on sairastunut suolistosyöpään alle 45-vuotiaana tai jos kahdella lähisukulaisella on ollut suolistosyöpä vanhemmalla iällä, kannattaa pyytää lääkäriltä lähete tähystystutkimukseen.

Eräs kolmissakymmenissä oleva mies, jonka isoveljeltä oli hiljattain leikattu peräsuolen syöpä, sai lähetteen suolen tähystykseen. Tutkimuksessa peräsuolesta löytyi suuri polyyppi, joka poistettiin. Miestä neuvottiin käymään tarkastuksessa kolmen vuoden välein. Syövän esiasteiden havaitseminen hyvissä ajoin on elintärkeää. Jokaisen ja etenkin kaikkien yli 55-vuotiaiden kannattaa tarkkailla tavallisesta poikkeavia oireita. Pitäisikö omia ulosteita tarkkailla? Kyllä vain. Vaikka kuinka ällöttäisi? Silti. Erilaiset vatsan toimintahäiriöt voivat olla suolistosyövän ensi oire.

Jos vatsan toiminnassa ilmenee muutoksia, mene lääkäriin. Jos et saa tehokasta hoitoa tai jos oireet jatkuvat, mene uudestaan lääkäriin. Vaadi kohteliaasti mutta jämäkästi lisätutkimuksia, kuten Diana Neumann teki. Nyt 42-vuotias Diana voi nykyään hyvin. Hän käy säännöllisesti syöpäkontrolleissa ja nauttii elämästään, vaikka syövän mahdollinen uusiutuminen joskus pelottaakin.

Lääkärin ei pidä ajatella, että potilas tuhlaa hänen aikaansa – ja olisi järjetöntä kuolla häpeään.

Osallistu keskusteluun!