Suomen vuosisata: Estonian murhenäytelmä vuonna 1994

100-vuotiaan Suomen kunniaksi Valitut Palat julkaisee Suomen Vuosisata -uutuuskirjasta joka viikko uuden mielenkiintoisen artikkelin kansamme satavuotisen historian varrelta.

Luo: 09/29/2017 - 11:18

Vuoden – ja koko vuosikymmenen – järkyttävin uutinen oli matkustaja-autolautta M/S Estonian uppoaminen 28. syyskuuta 1994. Uppoaminen tapahtui Suomen aluevesillä Utön saaren eteläpuolella, ja päävastuu pelastustehtävistä oli suomalaisilla. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi.

Kuva: 
Lehtikuva

 
M/S Estonia lähti Tallinnasta 27. syyskuuta  kello 19.15 aikataulun mukaiselle vuorolleen kohti Tukholmaa. Tuulivaroituksia oli otettu Estonialla vastaan iltapäivällä useilta eri tahoilta. Alus oli täyteen lastattu ja sillä oli epätasainen painojakauma, joten sen vasemmanpuoleisiin painolastitankkeihin oli otettu vettä aluksen oikaisemiseksi.
 
Heti satamasta päästyään alus oli siirtynyt täyteen nopeuteen kaikkien neljän pääkoneen työntäessä alusta eteenpäin. Tämä konekäsky pysyi samana onnettomuuteen asti. Osmussaaren majakan ohittaessaan alus oli suunnilleen aikataulussa. Tämän jälkeen olosuhteet huononivat nopeasti, mikä ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeukselliset Itämerellä.
 
Kun Estonia jätti rannikon suojan, tuuli kääntyi lounaaseen ja sen nopeus nousi 15–20 metriin sekunnissa. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3–4 metriä. Laivan keinuminen lisääntyi ja osa matkustajista tuli merisairaaksi. Noin kello 0.25 alus saapui matkansa kääntöpisteeseen ja jatkoi matkaansa luoteeseen. Nopeus oli tällöin 14 solmua (26 km/h). Aallot hakkasivat laivan keularakenteita vasemmalta, minkä vuoksi päällystö käänsi evävakaajat ulos keinumisen vähentämiseksi.
 
Säännöllisellä tarkastuskierroksellaan ollut kansiosaston vahtimies kuuli vähän ennen kello yhtä metallisen pamahduksen keulan alueelta samaan aikaan, kun laiva kohtasi suuren aallon. Hän ilmoitti kolahduksesta toiselle perämiehelle, joka käski selvittää, mikä äänen oli aiheuttanut. Matruusi jäi rampin luokse kuuntelemaan, ja tarkisti myös rampin lukituslaitteiden merkkivalot. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.
 
Noin kello 1.15 keulavisiirin lukkojen metalli antoi periksi. Visiiri kaatui eteenpäin ja upposi aaltoihin vetäen myös ajorampin auki mukanaan, minkä seurauksena aluksen autokannelle pääsi syöksymään vettä keulan käydessä vedenpinnan alapuolella. Autokannelle päässeen veden vapaa nestepinta sai aluksen vakauden romahtamaan, jolloin alus menetti kykynsä vastustaa kallistavia poikittaisvoimia. Keulavisiirin murruttua alus kallistui nopeasti reilusti oikealle, jolloin aluksen suuntaa muutettiin vasemmalle ja nopeutta vähennettiin.
 
Matkustajat alkoivat rynnätä portaita ylös ja monin paikoin syntyi pakokauhua. Useat matkustajat jäivät loukkuun hytteihinsä, eikä heillä ollut juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä ajoissa ulos. Yleisissä tiloissa peli- ja juoma-automaatit ja muu irtain tavara siirtyi aluksen oikealle reunalle ja murskasi ihmisiä. Portaissa kaiteet repeytyivät irti niissä roikkuvien ihmisten painosta. Ulkokannelle selvisivät vain vahvimmat, pääasiassa nuoret ja keski-ikäiset miehet. Aluksen kallistuessa lisää ihmiset kiipesivät kaiteiden yli laivan kyljelle. Pelastusveneitä ei saatu laskettua aluksen suuren kallistuman vuoksi. Koska tilanne muuttui vakavaksi hyvin nopeasti, ei aluksen evakuointia ehditty järjestää.

Laivan virolaiset perämiehet lähettivät ensimmäisen mayday-viestin kello 1.22. Hätäkutsuun yritti vastata ensimmäisenä lähistöllä Tukholmaan matkannut Viking Linen M/S Mariella. Estonian kutsuessa M/S Silja Europaa kuuli Mariella myös Europan vastauksen. Kello 1.29 vastaanotettiin viimeinen mayday-viesti Estonialta. Viimeisessä yhteydessä Silja Europan kanssa Estonia ilmoitti sijaintinsa. Dramaattinen viesti loppui sanoihin: ”Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä.”
 
Veden tulon asuintiloihin nopeutui, ja laivan oikea kylki painui kokonaan veden alle noin kello 1.30. Vielä ennen painumistaan pinnan alle aluksen kallistuma oli yli 90 astetta ja vain keula oli enää näkyvissä. Alus upposi yhä nopeammin perä edellä, ja aallot huuhtoivat pohjan päältä ihmiset mereen. Viimeinen tutkakuva saatiin noin kello 1.50 Mariellalla, jonka jälkeen Estonia hävisi lopullisesti tutkasta.
 
Kaikkiaan 14 alusta ja rannikkoradioasemaa vastaanotti Estonian hätäviestit. Kaikki alukset kääntyivät Estoniaa kohti saatuaan hätäviestit ja tiedon onnettomuudesta. Suomenlahdella olevan kovan myrskyn takia alukset eivät pystyneet ajamaan täyttä vauhtia, koska se olisi ollut suuri turvallisuusriski. Ensimmäinen alus, joka saapui Estonian onnettomuuspaikalle, oli Mariella kello 2.12. Seuraavaksi saapui Silja Europa kello 2.30.
 
Aluksilta laskettiin pelastuslauttoja, jotta Estonian lautoilla olevat pääsisivät niihin. Isabellalta ja Silja Symphonylta laskettiin pelastusliukumäet, jotta ihmisiä saatiin vedettyä kannelle. Ensimmäiset eloonjääneet nostettiin Mariellalle kello kolmen aikoihin. Suurimman osan eloonjääneistä pelastivat merivartioston pintapelastajat. Helikopterit toimivat alueella yli 15 tuntia ja pintapelastajat saivat pelastettua niihin 104 ihmistä. Onnettomuuden pelastustöitä johti Saaristomeren merivartioston komentaja kommodori Raimo Tiilikainen.
 
Estonian onnettomuudessa menehtyi suhteessa laivan matkustajamäärään enemmän ihmisiä kuin Titanicin uppoamisessa vuonna 1912. Estonian hukkumisprosentti oli 86 ja Titanicin 68. Menehtyneiden joukossa oli 19 maan kansalaisia. Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Ruotsin kansalaisia menehtyi 501, virolaisia 280 ja suomalaisia 10. 

Osallistu keskusteluun!