Tulkoon pääsiäisen ilo

Luo: 03/20/2017 - 18:28
Addthis: 

Pääsiäinen muistuttaa yhä enemmän joulua. Ennen yksinomaan joulunaikaan liitetty ylenpalttinen koristelu on nyt saanut seurakseen joka puolella tulvivat pääsiäistarvikkeet.

Pääsiäinen
Pääsiäisenä koti saatetaan koristella hyvin värikkäästi juhlan teemaan sopivalla tavalla. Pelkkä pääsiäismunien maalaaminen ei enää tahdo riittä.
Kuva: 
Thinkstock

Pääsiäispuuna käytetään kiemuraisia pähkinäpuun oksia, jotka koristellaan pallojen sijaan pääsiäismunin. Joulupukki on tehnyt tilaa pupuille. Kranssi puksipuusta, keltaisesta nauhasta ja kevään kukista koristaa ovea. Pian lähetämme toisillemme kortteja ja toivotamme niissä Onnellista pääsiäistä.
        
Meillä on tarve luoda symboleita ilmaisemaan syvimpiä tunteitamme juhlallisin muodoin ja värein. Kaipaamme romantiikkaa, haluamme laittaa kotia, hidastaa tahtia ja kohottaa mielialaa näinä vaativina aikoina, mikä lisää symbolien tarvetta. Toisaalta tähän liittyy myös kristillinen pääsiäisen henki, joka on peräisin Kristuksen ylösnousemuksesta.
 
Itse asiassa pääsiäinen perustuu lainattuun historiaan. Juhla on sekoitus eri aikoja, kulttuureja ja uskontoja. Yhteistä niille oli vain yksi asia: kevään toivottaminen tervetulleeksi. Uusi luonnon kasvun ja kukinnan kausi yhdistyy valoisampaan ja keveämpään tunnelmaan. Sitä symboloivat pääsiäisen tunnusmerkit: lammas ja kananmuna, pähkinäpuun ja pajun oksat sekä pääsiäiskokot.
 
Pääsiäisellä on ikivanhat juuret, jotka yhä määräävät tarkan juhlapäivän. Siitä voi syyttää kalpeaa, taivaan kannella hymyilevää kuuta. Hopeasta ja iäisyydestä tehtyä kuuta palvottiin aikoinaan hedelmällisyyden salaperäisenä jumalattarena.

Ennen kuin ajanlasku tahdistettiin auringon mukaan, kuu ohjasi kalenteria. Vuosi koostui kolmestatoista kuusta, joista yhä muodostuu naisten kuukautiskiertoa ja raskauden pituutta ohjaava luonnollinen rytmi. Aurinkokalenterin jälkeen kuukausien pituutta on pitänyt peukaloida ja lisätä karkausvuosi. Silti sana ’kuukausi’ tuo yhä mieleen kuun useassa kielessä. 
 
Kuu onkin edelleen tärkeä. Sen asema taivaalla määrää uskonnollisten juhlien, kuten Ramadanin, islamin paastokuukauden, sekä juutalaisen pesahin eli pääsiäisen ja kristillisen pääsiäisen alkamisajankohdan. Juutalainen pääsiäinen on kevään ensimmäisen täydenkuun aikaan. Kristittyjen pääsiäistä vietetään sen sijaan ensimmäisenä sunnuntaina samaisen täydenkuun jälkeen.

Molemmat juhlapäivät ovat aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Vaihteluväli on 35 päivää. Roomalaiskatolinen kirkko päätti asiasta Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 kiisteltyään pitkään juutalaisen pääsiäisen ajankohdasta ja merkityksestä. Helatorstain ja helluntain sekä niitä seuraavien juhlapyhien ajankohta määräytyy ”aikaisen” tai ”myöhäisen” pääsiäisen mukaan.
 
Juutalainen pääsiäinen oli alun perin paimenten kevätriitti. Myöhemmin siitä kehittyi exoduksen, israelilaisten Egyptin orjuudesta vapautumisen juhla. ”Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden maasta” (Toinen Mooseksen kirja 13:3). Lampaiden teurastus juutalaisen pääsiäisen aattona, kuten myös pääsiäislampaaseen yhdistetty symboliikka sai uskonnollisen merkityksensä tuona aikana.

Kristinuskossa pääsiäisjuhla keskittyy sen sijaan kärsimykseen ja kuolemaan. Kristushan kuoli ihmiskunnan puolesta. Hänen kuolemansa johtaa kuitenkin lopulta vapahdukseen ylösnousemuksen kautta. Teko, joka sisältää lupauksen: Kaikki alkaa alusta. Pelastuksen valo on keskeinen katolisissa pääsiäisvalvojaisissa. Sitä symbolisoi kirkon perällä pimeässä oleva kynttilä.


Suomessa kristillinen symboliikka on vahvasti läsnä pääsiäisen aikaan.
Kuva:Thinkstock

Kreikkalainen ystäväni kutsui minut viettämään kreikkalaiskatolista eli ortodoksista pääsiäistä viikko länsimaisen pääsiäisen jälkeen. Pääsiäistä juhlistetaan kirkkojen sisä- ja ulkopuolella näyttävin menoin. Pitkäperjantaina Kristuksen kuva asetetaan juhlallisesti esille kirkkoon. Naiset koristelevat pöydille asetetut avoimet arkut vaikuttavalla kukkaloistolla. Illalla papit ja kirkkokansa kulkevat ristisaatossa juhlallisesti kylän ympäri.
 
Lauantai-iltana kreikkalaiset kutsuivat minut juhlaillalliselle keskiyön pääsiäisen julistukseen. Kun aika koitti, kutsujen isäntä piti puheen ja pääsiäinen toivotettiin riemuiten tervetulleeksi. Joimme maljan paremmille päiville ja söimme runsaan aterian. Seuraavana päivänä osallistuin loputtoman pitkään kreikkalaiskatoliseen messuun. Seurakuntalaiset kokoontuivat kirkon aukiolle toivottamaan toisilleen iloista pääsiäistä.
 
Joulun juhla on hartaampi. Silloin toivotamme toisillemme siunattua tai hyvää juhlan aikaa. Pääsiäinen taas on ilosanoman voiton juhla. Roomalaiskatolisena lapsena koin neljänkymmenen päivän, kiirastorstaihin ja pitkäänperjantaihin kulminoituvan paaston voimakkaasti. Noiden päivien suruun ja kärsimykseen keskittyvä tragedia päättyi lopulta onnellisesti ja toi pelastuksen kaikille.

Pelastus alkoi hiljaisena lauantaiaamuna puolen päivän aikoihin kirkonkellojen julistaessa paastonajan päättyneen. Sitten tuli pääsiäinen ja sen mukana iloisuus, uudet kesävaatteet, pääsiäispöytä ja vastakuoriutuneet tiput – se oli häkellyttävää. Pitkän talven jälkeen helpotuksen toi uusi valo, lintujen sirkutus, lampaat niityllä ja tuulessa heiluvat päivänkakkarat.
 
Nykyisessä yksilökeskeisessä yhteiskunnassa pääsiäisen juhlinta ei enää ole erityisen uskonnollista. Silti kudomme muinaisia kuvioita uusin langoin. Esikristillisen pääsiäisen symboliikka on säilynyt ennallaan.

Pääsiäinen on yhä luonnon uudelleensyntymisen, hedelmällisyyden ja valon juhla. Purjevene tuodaan esiin, tenniskausi alkaa, luonto puhkeaa kukkaan. Tunnemme uudistuvamme pitkää kesää, valoisia iltoja ja niukkoja vaatteita odotellessa. Siten esi-isämme koki pääsiäisen – ja niin mekin koemme sen vuonna 2011.



Maalatut pääsiäismunat ja pienet keltaiset tipuset ovat olleet osa pääsiäiskuvastoa jo pitkään.
Kuva:Thinkstock

Pidämme edelleen yllä vanhoja kevättraditioita. Pääsiäismunia maalataan, keltaista, keltuaisten ja kevätkukkien väriä, käytetään runsaasti, linnunpesän muotoiset korit ovat täynnä suklaamunia, lammasta syödään.

Hämmästyttävintä kuitenkin on, kuinka tämä juhla osoittaa, mitä kolmella suurella maailmanuskonnolla on yhteistä: alkukoti idässä, Mooses, Abraham ja Iisak, arkkienkeli Gabriel, suuret profeetat, ja tietenkin kuu. 

Se määrää yhä islamin paastonajan päättävän seker bayramin eli ”sokerijuhlan” ajankohdan. Heltymättä kuu osoittaa joka vuosi rabbeille sekä papeille ja pastoreille heidän pääsiäisensä ajankohdan. Maailma voi vain alistua sen tahtoon.
 

Artikkeli julkaistu Valittujen Palojen numerossa 04/11

 

Osallistu keskusteluun!