Näin puhut lääkärillesi

Luo: 04/18/2017 - 16:58

Sairauksien kuvaileminen ei aina ole helppoa, mutta jos asetat sanasi oikein, voit saada parempaa ja täsmällisempää hoitoa.

Kommunikoitko tehokkaasti lääkärin kanssa? Esimerkiksi kivun kuvaileminen voi olla hankalaa.
Kuva: 
Thinkstock

Useimmat meistä ovat joskus tunteneet olonsa tyytymättömiksi lääkärissä käynnin jälkeen ja valittaneet sitä läheisilleen.

Aina kun kuulen ihmisten kertovan näistä huolista, olen vakuuttunut, että ongelma johtuu osittain siitä, että  lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle voi olla vaikea puhua rehellisesti.

Seuraavat vinkit auttavat sinua ilmaisemaan tarpeesi täsmällisemmin, jotta lääkäri voi auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla.

Inhimillinen lääkäri

Odotamme lääkäreiltä paljon. Heidän pitää käyttää potilaaseen tarpeeksi aikaa, kommunikoida tehokkaasti, olla hyvällä tuulella ja osata vastata kaikkiin lääketieteellisiin kysymyksiimme.

Jos potilailta kysyy, miten nämä odotukset ovat täyttyneet, osa heistä on tyytyväisiä, mutta enemmistö on pettynyt. Miksi? Ehkä odotuksemme eivät ole olleet todenmukaisia, tai ehkä viestintä on epäonnistunut.

Potilaat usein pitävät lääkäreitä erehtymättöminä, mutta avoin keskustelu voi muuttaa asian. Jos näemme lääkärit tavallisina ihmisinä, odotuksistamme tulee realistisempia.

Eräs potilas meni lääkärille flunssan vuoksi, ja lääkäri ärsyyntyi siitä, että hän vei turhaan kallista aikaa. Potilas hämmästyi lääkärin ärtymystä. Kun lääkäri näki potilaan reaktion, hän selitti, että sillä viikolla hänellä oli valtavasti potilaita ja lisäksi hän oli huolissaan pienestä tyttärestään, joka oli sairas.

Potilas tajusi, että tarpeeton käynti saattoi tosiaan ärsyttää, ja alkoi nähdä lääkärin ihmisenä, jolla on henkilökohtaisia paineita siinä missä muillakin.

Epämukavuuden ilmaiseminen

ILMOITUS, SISÄLTÖ JATKUU ALLA
ILMOITUS PÄÄTTYY

Kerro lääkärillesi, mikäli jokin hoidon osa-alue saa sinut tuntemaan olosi epämukavaksi. Esimerkiksi nivus-, peräsuoli- tai rintatutkimukset saattavat tuntua epämiellyttäviltä. Yleensä lääkäri ymmärtää sen ja yrittää saada potilaan rentoutumaan.

Kannattaa kuitenkin miettiä, johtuuko ongelma itse toimenpiteestä, mikä on tavallista, vai lääkärin käytöksestä.

Jos ongelmana on toimenpiteen epämukavuus, voit yrittää saada ajatuksesi toisaalle tai puhua muista asioista toimenpiteen aikana. Huumori voi auttaa sekä potilasta että lääkäriä rentoutumaan.

Jos olo kuitenkin kaikesta huolimatta tuntuu epämukavalta, kannattaa harkita lääkärin vaihtoa.

Huomiotta jääminen tai tyytymättömyys

On tärkeää, että potilas ilmaisee lääkärille mielipiteensä. Kaikki eivät kuitenkaan ole halukkaita vastaanottamaan kritiikkiä, etenkään jos se kohdistuu heihin itseensä.

Oikean hetken valitseminen on tärkeää, ja on myös syytä miettiä, miten asian voi esittää toista loukkaamatta.

Vanhan sananlaskun mukaan hunaja houkuttelee enemmän kärpäsiä kuin etikka. Se on hyvä ohjenuora, kunhan lisäksi olet myös rehellinen.

Ajatellaanpa vaikka, että potilaan mielestä lääkäri ei tunnu ymmärtävän tai sisäistävän hänen oireitaan. Potilas mahdollisesti ajattelee, että lääkäri on itsepäinen ja haluton kuulemaan, mitä hänellä on sanottavanaan, mikä saattaakin olla totta.

Potilas voi kuitenkin yrittää täsmentää viestiään sanomalla esimerkiksi: ”En taida nyt jostain syystä kuvailla oireitani tarpeeksi selvästi. Kuinkahan voisin kertoa niistä niin, että ymmärtäisitte paremmin?”

Lääkäri saa näin tilaisuuden tajuta, että hän ei ole potilaansa kanssa samalla aaltopituudella.

Tietoisuus perinnöllisistä sairauksista

Moni unohtaa kertoa lääkärille perinnöllisistä sairauksista, jotka saattavat vaikuttaa ratkaisevasti taudinmääritykseen, ennusteeseen, hoidon aloittamiseen ja jopa hoitotoimenpiteisiin.

Perintötekijöillä on tärkeä rooli monissa sairauksissa, kuten sydäntaudeissa, aivohalvauksessa, mielisairauksissa ja tietyissä syöpätyypeissä. Jos lääkäri on tietoinen taustoista, oireiden tarkkailemisesta sekä ehkäisevistä toimenpiteistä voidaan keskustella. Kuvitellaan, että mahdollinen aivohalvausriski huolettaa potilasta, ja hän varaa ajan lääkärille keskustellakseen asiasta.

”Minulla ei ollut aavistustakaan, että aivohalvauksen riski on suvussani perinnöllinen, ennen kuin isoisäni viime vuonna sai halvauksen”, nainen sanoo. ”Äitini kertoi, että hänenkin isoisänsä kuoli aivohalvaukseen.”

”Ymmärrän”, lääkäri sanoo ja tekee muistiinpanoja. ”Hyvä, että otat asian esille nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.”

”Sitten ystäväni sanoi, että jatkuva stressi voi kasvattaa riskiä entisestään”, potilas sanoo. ”Työni on hyvin stressaavaa, joten huolestuin sen takia.”

”Asian murehtiminen on ennenaikaista”, lääkäri sanoo. ”Perinnöllinen taipumus aivohalvaukseen ei välttämättä tarkoita, että saisit myös kohtauk­sen. Riskiä voi myös alentaa monin eri tavoin.”

Lääkäri kertoo elämäntapoihin liittyvistä seikoista, joita potilas voi hallita. Hän lopettaa sanomalla: ”Halvausriskistä kertominen oli viisasta. Se antaa minulle hyvän viitekehyksen, jolloin voimme myös paremmin  tehdä yhteistyötä terveytesi ylläpitämiseksi.”

Potilas lähtee kotiin helpottuneena, ja hän on myös saanut paljon tarkkaa ja terveytensä kannalta olennaista tietoa aivohalvauksista.

Oireista keskusteleminen

Kehossa tapahtuvia muutoksia on syytä pitää silmällä. Epätavallisista kyhmyistä, ihottumasta tai jatkuvasta kivusta kannattaa kertoa lääkärille. Tällä tavoin mahdollisesti vakavat sairaudet havaitaan ajoissa, ja lääkärillä on tilaisuus kuunnella potilaan huolia.

Lääkärille ei yleensä kerrota yksityiselämään liittyvistä järkytyksistä ja paineista, vaikka ne saattavat vaikuttaa terveydentilan muutoksiin. Tunne-elämän ongelmat voivat pahentaa masennusoireita, migreeniä, selkäkipuja, väsymystä ja vatsakipuja.

”Pääkipuni on voimistunut sen jälkeen kun erosin vaimostani viime kuussa”, potilas sanoo. ”Kipu haittaa työntekoa, ja minun on vaikea keskittyä. Olen syönyt särkylääkkeitä, kuten viimeksi ehdotit, mutta niistä ei ole apua. En tiedä, mitä tehdä.”

”Ahaa”, lääkäri sanoo. “En ollut viime kerralla tietoinen elämässäsi tapahtuneista muutoksista. Ne saattavat lisätä jännittyneisyyttä, mikä puolestaan voi olla syy pääkipuihisi. Sopiiko, että tarkastan pari muutakin asiaa?”

Lääkäri mittaa potilaan verenpaineen ja pyytää häntä kertomaan lisää. Potilas kuvailee avioeron herättämiä tunteita ja työpaineitaan. Käynnin päätyttyä hänellä on rennompi olo.

Tuntemusten kuvaileminen

Fyysisen tai henkisen kivun eri tasojen kuvaileminen voi olla hankalaa. Vertauskuvien käyttö voi auttaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

• ”Tuntuu kuin nuoli olisi lävistänyt olkapääni.”

• ”Vatsani tuntuu ruhjoutuneelta.”

• ”Lihakseni ovat kuin tulessa.”

• ”Velvollisuudentunne on musertava, tuntuu kuin kantaisin painavaa reppua.”

Valittavana on monia eri sanoja tai kielikuvia. Tarkoitus on löytää tapa kuvailla tarkasti miltä itsestä tuntuu. Eräästä potilaasta tuntui onnettomuuden jälkeen siltä, kuin hänen polvensa räjähtäisi.

”Kivut ovat selvästi kovat”, hänen lääkärinsä sanoi. ”Mihin sattuu eniten?”

”Tähän”, sanoi potilas ja osoitti polvensa sivua.

Lääkäri kosketti polvea varovaisesti.

”Se on melko turvonnut”, hän sanoi.

”Tunne on polttava ja tykyttävä”, sanoi potilas. ”Antakaa jotain lääkettä lievittämään kipua.”

”Kerro ensin, kuinka syvällä kipu on”, lääkäri sanoi. ”Voitko kuvailla sitä?”

”Tuntuu kuin veitsi olisi lävistänyt hermon.”

”Ymmärrän”, lääkäri sanoi. ”Onko kipu voimistunut asteittain?”

”Kyllä, se alkoi hitaasti”, potilas sanoi. ”Sitten se paheni yhtäkkiä.”

Näin potilas antoi lääkärille kivusta kokonaiskuvan, jonka avulla pystyttiin antamaan asiaankuuluvaa hoitoa ja nopeuttamaan toipumista.

Asian kertominen omin sanoin

Kuullun asian toistaminen omin sanoin on merkki siitä, että osaa kuunnella hyvin. Se on myös loistava tapa varmistaa, että on ymmärtänyt, mitä lääkäri sanoo.

Eräs potilas vietti aktiivista elämää, kunnes jatkuva kipu ja alhainen energiataso alkoi vaivata häntä. Nainen ei enää pystynyt urheilemaan ja liikkumaan samalla intensiteetillä kuin ennen.

Lopulta hän löysi yleislääkärin, joka diagnosoi sairauden fibromyalgiaksi. Sen oireita ovat muun muassa krooninen lihaskipu, uupumus ja sekavuuden tunne.

”Muista venytellä ennen liikuntaharjoituksia”, lääkäri sanoi. ”Sinun kannattaa myös harrastaa kevyempää liikuntaa toistaiseksi, jotta näet, miten kehosi reagoi.” Lääkäri antoi potilaalle esitteitä. ”Saat näistä lisätietoa. Voimme keskustella asiasta lisää ensi kerralla.”

”Varmistan vielä, että olen ymmärtänyt oikein”, potilas sanoi. ”Minun pitäisi siis toistaiseksi vähentää itselleni tavanomaista intensiivistä liikuntaa.  Sen jälkeen raportoin sinulle voinnistani. Niinkö?”

”Juuri niin. Tule seuraavan kerran kahden viikon kuluttua.”

”Onko se viimeinen käynti?

”Ei. Luulen, että tilannetta on syytä seurata pidempään ”, lääkäri sanoi.

”Tarjolla on monia eri vaihtoehtoja, kuten tukiryhmätoimintaan osallistuminen tai ruokavalion muuttaminen. Aloita kuitenkin tutustumalla esitteisiin.”

Jos sekä potilas että lääkäri huomioivat sananvaihdossa toinen toistaan, niin turhautumiselta ja väärinymmärryksiltä vältytään ja saadaan parempia tuloksia.

Osallistu keskusteluun!